Professori Heikki Hokkanen Helsingin yliopistosta on havainnut huolestuttavan ilmiön: hyönteispölytteisten rypsin, mustaherukan ja kuminan sato on pudonnut jatkuvasti viimeisen 10–15 vuoden aikana kaikkein tiiviimmin viljellyillä alueilla kuten Varsinais-Suomessa. Tämä käy ilmi ely-keskusten keräämistä satotilastoista.

Samalla ajanjaksolla vähemmän tiiviisti viljellyissä maakunnissa kuten Kainuussa sadot ovat jopa kasvaneet. Ongelma koskee siis juuri niitä Suomen maakuntia, joissa suuri osa maisemasta on peltoa. Tuulipölytteisten rehuohran ja kevätvehnän sato on myös kasvanut ympäri maata, eli ongelma liittyy mitä ilmeisimmin pölyttäjiin.

Hokkasella on arvaus ilmiön syystä.

”Ainoa nopea, merkittävä muutos, mitä voin ajatella, on neonikotinoidipeittauksen laaja käyttöönotto rypsillä, rapsilla sekä sokerijuurikkaalla noin 10–15 vuotta sitten. Kainuussa tätä ei ole tapahtunut, eikä suuressa mittakaavassa Väli-Suomessakaan.”

Neonikotinoidit ovat tupakan nikotiinia muistuttavia torjunta-aineita, joista osan EU kielsi vuonna 2013. Peittaus tarkoittaa kasvin siementen käsittelyä aineilla.

Pölyttäjäkatoa voi edesauttaa ekologisen infrastruktuurin rapistuminen.

”Voi olla, että suurilla peltoaukeilla luonnonpölyttäjien pesä-, talvehtimis- ja ravintopaikat ovat liian kaukana sieltä, missä pölyttäjiä tarvitaan”, Hokkanen sanoo.

”Luonnonpölyttäjillä kuten erakkomehiläisillä tehokas toimintasäde on muutamia satoja metrejä, kimalaisilla korkeintaan kilometrin. Vain tarhamehiläinen voi toimia muutaman kilometrin säteellä.”

Lyhyellä kantamalla toimivien luonnonpölyttäjien merkityksestä kertoo jotain se, että tarhatut pölyttäjät riittävät Hokkasen laskujen mukaan Varsinais-Suomessa vain kolmeen prosenttiin viljelykasvien pölytystarpeesta. Kainuussa, jossa peltoa on ainoastaan 1,5 prosenttia maa-alasta, ne riittävät 50 prosenttiin. Muualla maassa luvut ovat jotain tältä väliltä.

Tiedot ovat peräisin julkaisemattomasta tutkimusaineistosta, jolle Hokkanen on tehnyt alustavat tilastoanalyysit.