Kesäjärveni Vanajavesi on rehevöitynyt. Sen paljastavat kasvillisuuden ja kalaston muuttuneet runsaussuhteet. Istutuksista levittäytynyt vieraslaji isosorsimo on vallannut rannat, järviruoko on vahvoilla, limaskat ja karvalehti pienentävät vapaan veden pinta-alaa. Särkikalat ovat runsastuneet ja rehevään veteen mieltynyt sorva on noussut rannan näkyvimmäksi lajiksi. Ahven on yhä harvemmin rannalta onkijan saalis. Vesi on sameaa, vesikivet limaisia ja katkerin kalkki ovat vuodesta toiseen toistuvat sinileväkukinnot. Haapanaa, tukkasotkaa ja nokikanaa en ole nähnyt pesimäaikaan enää vuosiin.

Taitaa olla aika tavallinen tarina joka puolella eteläistä Suomea, varsinkin luonnostaan rehevien järvien rannoilla. Jotain tarttis tehrä?

Järven voi kunnostaa, ja monien kokeilujen jälkeen Suomessa tiedetään miten se tehdään. Valtion resurssit eivät tällä hetkellä riitä vastaamaan sille säädetystä suojelu- ja kunnostustyöstä – tarvitaan talkoita. Oman mökkijärven tilan parantaminen talkoovoimin onnistuu, jos kunnostuskohteen maanomistajat saadaan mukaan. Ensin kannattaa selvittää järven tila ja suunnitella talkoot huolella asiantuntijan kanssa. Sen jälkeen tarvitaan vain innokasta väkeä, työvälineet ja muonitus.

Ny tehrään! Pensoittuneiden ja umpeenkasvaneiden rantojen raivaus, vesikasvillisuuden aukkoistaminen, vesilintujen pesimäkarien teko ja pönttöjen asennus rantapuihin auttavat jo paljon. Järeämmät menetelmät kuten ruoppaus, rantojen laidunnus ja särkikalojen tehokalastus vaativat jo enemmän suunnittelua, lupia ja välineistöä. Talkootyö palkitsee aina tekijänsä: kivalla kokemuksella, hyvällä mielellä, uusilla ystävillä, kuntotreenillä ja terveydellä, yhteisöllisyydellä – ja tietysti paremmalla ja monimuotoisemmalla lintu- ja kalajärvellä.

PS. Lehtemme ilmestyy nyt satasivuisena kesän ja juhlavuoden merkeissä. Hyviä lukuhetkiä ja rentouttavaa kesää!