Suomen rannikon kalakannat voivat hyvin Ruotsiin verrattuna. Näin vakuuttaa meribiologi ja John Nurmisen Säätiön erityisasiantuntija Miina Mäki. Olemme juuri katsoneet Tomt Hav -dokumentin (sinäkin voit katsoa sen täällä), joka kertoo Ruotsin länsirannikon kadonneista kalakannoista. Isona syynä kalakantojen romahdukseen on liikakalastus, ja ruotsalainen tutkija ehdottaakin dokumentissa alueelle viideksi vuodeksi kalastuskieltoa.

Meillä Suomessa Itämeren rannikkovesien ja sen kalojen pahin uhka on troolareiden sijaan merenpinnan alla laajeneva luontokato. Esimerkiksi silakka kutee usein kalliopohjalla elävässä rakkohaurussa, mutta jos Itämeri kasveineen voi huonosti, silakalle sopivat kutupaikat vähenevät.

Eikä Itämeri voi hyvin. Luontopaneelin tuoreessa raportissa käy ilmi, että luontokato koskee lähes kaikkia rantavyöhykkeen vedenalaisia luontotyyppejä ja eliöryhmiä, kaikilla Suomen merialueilla.

Rehevöityminen vaikuttaa kalojen kutemista

Suurin syy Itämeren luontokadolle on rehevöityminen. Se tarkoittaa, että veteen päätyy liikaa ravinteita, mikä taas yllyttää vesikasveja ja esimerkiksi päällysleviä kasvuun. Silloin valoa ei riitä kaikille, ja osa kasveista tukahtuu.

Hiekkaisten merenpohjien meriajokasniityistä – joista puhutaan pohjoismaisina koralliriuttoina niissä elävän runsaan eliölajiston ansiosta – on Mäen mukaan hävinnyt ainakin kolmannes. Ne, kuten rakkoharutkin, ovat joutuneet antamaan tilaa runsaista ravinnemääristä pitäville lajeille, kuten rihmaleville.

Kuva: Shutterstock

Vaikka kala ei tarvitsisi kutemiseen tiettyjen merikasvien suojaa, vaikuttaa rehevöityminen silti niiden lisääntymiseen. Esimerkiksi turska kutee eteläisen Itämeren syvänteissä, ja jos kutusyvänteissä on rehevöitymisen takia hapetonta, mäti kuolee.

Joidenkin kalojen kohdalla rehevöitymisen vaikutukset tuntuvat jo puroissa ja joissa, joita pitkin iso osa liiallisista ravinteista mereen päätyy. Meritaimen nousee kutemaan puroihin ja jokiin, joiden pohjan pitäisi kutemisen onnistumiseksi olla kivinen ja puhdas. Mutta kun pohja on ojien kuljettaman orgaanisen aineksen kuorruttama, vaikeuttaa se taimenen elämää ja lisääntymisen onnistumista jo kutupaikalla.

Ruokavalio on yksittäisen ihmisen vaikuttavin Itämeri-teko

Mitä tavallinen virvelinheittelijä sitten voisi omalta osaltaan tehdä, että Itämeressä olisi kalaa jatkossakin? Mäki kehottaa katsomaan lautaselleen. Ruokavalio on vaikuttavin Itämeri-teko, jonka yksittäinen ihminen voi tehdä.

Siispä; vähemmän lihaa ja maitotuotteita, enemmän kasviksia. Jos syö kalaa, olisi hyvä suosia vastuullisesti pyydettyä suomalaista villikalaa, kuten särkeä, lahnaa, silakkaa, haukea, kuhaa ja ahventa –  vaikka sitä itse kalastettua.