Ajelin aurinkoisena elokuun lauantaina Kytäjärven suuntaan tarkoituksenani mennä lintuja kuvailemaan. Tavoilleni uskollisena silmäilin yli peltojen ja huomioni kiinnittyi kahteen pomppivaan hahmoon jotka hädintuskin ylettyivät tähkäpäiden yläpuolelle. Ajoin auton tienlaitaan, otin kameran kainaloon ja lähdin hissukseen kiertämään eläinten taakse metsäpolkua pitkin. Viimein päästessäni pellonlaitaan asti, näin kaksi nuorta peuraa hyppimässä viljapellossa. Välillä pysähtyivät syömään ja toisinaan jopa villisti loikkivat ja kisailivat ympäriinsä nuoruuden innolla. Pysyttelin aloillani ja räpsin kymmeniä kuvia näistä nuorista yrittämättä edes piiloutua. Peurat huomasivat minut pian, mutta tuijottelun lisäksi eivät juuri reagoineet muuten kuin korvia kääntelemällä aina kameran sulkiman räpsähtäessä. Tätä kesti varmasti parikymmentä minuuttia, kunnes häipyivät komealla loikalla metsään valkoinen peräpeili hohtaen. Upea hetki, linnut unohtuivat hetkeksi.