Kontiainen tirskui viime kesänä kolonsa suulla ja yritti tunkeutua koloon takaisin. Näytti siltä kuin se ei oikein olisi mahtunut sinne. Aikansa äkäiltyään se livahti maan alle. Olikohan omituinen käyttäytyminen reviiritaistelua vai perheriita? Kuolleita kontiaisia löytää usein maan pinnalta. Ne näyttävät vahingoittumattomilta. Lienevätkö vanhuuttaan kuolleet?

Kontiainen on siis se mainio samettiturkkinen maankaivaja, josta ennen käytettiin nimeä maamyyrä. Uusi nimi auttanee siihen, ettei tätä hyönteissyöjiin kuuluvaa eläintä panna alituisesti samaan nippuun jyrsijöihin kuuluvien myyrien kanssa. Tosin jyrsijämyyristä vesimyyrän maankaivuun näkyvät tulokset, multakeot, ovat erehdyttävästi kontiaisen aikaansaannosten kaltaisia.

Kontiaiset elävät yksittäin, paitsi kiima-ajan tuokiot pareittain, ja sen jälkilaskuna emo elää poikasineen joitakin viikkoja. Kullakin varttuneella yksilöllä on oma tunneliverkostonsa, jonka omistusoikeudesta pidetään kiinni.

Tuohon kontiaisen hermokohtaukseen voin tarjota kolme selitysvaihtoehtoa. Yhteistä näille on, että kaikissa tapauksessa maan alla täytyi olla toinen kontiainen. Muutoin ei maan päälle ilmaantunut olisi päästellyt kovasanaista tekstiään.

Ensimmäinen vaihtoehto on, että maan päälle tulleen kontiaisen tunneliverkostoon oli tunkeutunut asiaankuulumaton yksilö, joka oli osoittautunut yllättävän vahvaksi, tai päinvastoin maan pinnalla näyttäytynyt oli häädön kohteena oleva tunkeilija.

Toiseksi vaihtoehdoksi tarjoan, kun en tiedä ajankohtaa tarkemmin, että elettiin kiima-aikaa ja uros oli saapunut kosiomatkalle mutta tunneliverkoston haltija ei vielä ollut suostuvainen uroksen ehdotuksiin.

Kolmas vaihtoehto on, että emo oli häätämässä täysi-ikäisyyttä hipovaa jälkeläistään etsimään elämänsä jatkomahdollisuuksia syntymätunnelien ulkopuolelta.

Kuolleita kontiaisia löytää tosiaan yllättävänkin usein, ei kuitenkaan yhtä usein kuin niiden pienempiä sukulaisia päästäisiä. Näiden tapaamisten selitykseksi tarjoiltiin ennen sitä, että kissat, koirat ja luonnonvaraisetkin petonisäkkäät nitistävät niitä mutteivät syö niiden voimakkaan hajun takia. Nykyään puhutaan myös, että päästäiset uupuvat liian runsaaseen loislastiin. Luulen, että nämä selitykset pätevät myös kuolleisiin kontiaisiin. Pidän ilmeisenä, että valtaosa loppukesällä tavatuista kontiaisvainajista on syntynyt alkukesästä ja ne ovat olleet hakemassa vielä asumattomia mantuja.