Fennoskandiasta itä-Siperiaan ulottuvalla vyöhykkeellä järripeippojen muutto on nyt ollut ajankohtaista. Vaikka laji on boreaalisen havumetsän tyyppilaji & elinvoimainen, kanta on ollut laskusuunnassa runsaat 20 vuotta ja ilmastonmuutos lienee yksi olennaisimmista syistä. Lintuatlas arvioi taantuman olleen jopa 40% sitten 80-luvun vuosien. Tämä näkyy nimen omaan eteläisessä ja keskisessä Suomessa, pohjois-Suomessa tilanteen arvioidaan säilyneen ennallaan. Etelä-osista maatamme laji saattaa olla silti katoamassa pesivänä kokonaan tulevassa. Tässä yhteydessä on hyvä palauttaa mieliin vielä eräs asia: Vaikka pidämme itseämme metsäkansana, olemme tehneet tästä huolimatta vakavia vaurioita ns. Metsänhoidollisilla toimenpiteillä monimuotoiselle luonnollemme. Lajisto on hiipumassa joka kuluva hetki. Henkisen puolen olisi syytä olla mukana mielikuvissamme metsästä ja sen todellisesta olemuksesta. Mm. Avohakkuut ovat erittäin vakava ja järjestelmiä vaurioittava asia erityisesti mitä pohjoisemmaksi mennään. Metsästä voi ja saa ottaa puuta, mutta niin sanotulla jatkuvan kasvatuksen menetelmällä, josta E. Lähde on kirjoittanut ansiokkaasti. Metsien energeettisestä puolesta voisi vielä mainita sanasen, vaikka tämä puoli ei hevillä antaudu empiiristen tieteiden tutkittavaksi: Em. tutkija oli tehnyt Lapissa näkijäystävänsä kanssa kokeita ja toimenpiteitä omilla mahdollisuuksillaan ja havainnut energioiden ja hyvinvoinnin nousun myötä sektorin järripeippojen elinpiirin supistuneen & tihentyneen tätä hoitoaluetta kohden. Toisin sanoen reviirit olivat pienentyneet kaikkien pyrkiessä saamaan energiaa itselleen. Mitä mahdollisuuksia meillä ihmisillä olisikaan, jos voisimme luopua vanhakantaisista, usein degeneroituneista ajatusmalleistamme...