46/100

Satakielen laulu kesäillassa on lintumaailman tunnetuimpia. Kuulaat vihellykset, voimakkaat maiskutukset, ankarat ”tsäksätykset” ja rytmikkäät pärinät kantavat kauas. Juuri nyt satakieli laulaa – ja pian se kesän edetessä hiljenee.

Satakieli on kovastikin runsastunut viimeisten 50 vuoden aikana. Tänä vuonna olen jäänyt sitä parista tutusta paikasta kaipaamaan, toivottavasti ei ole ollut ongelmia talvehtimisalueilla tai muutolla.

Satakieli laulaa usein visusti piilossa puskien suojassa. Tässä se on uskaltautunut kuuluttamaan reviirinhallintaansa varsin avoimeen laulupaikkaan. Kuva Viro, Läänemaa 28.5.2017.

 
Myös kerttusten luku on kasvanut puolessa vuosisadassa, luhta-, viita-, ryti- ja rastaskerttusenkin. Ruokokerttunen on saanut monta sukulaistaan mukaan öiseen konserttiin.

Kolmas kiintoisa ryhmä ovat sirkkalinnut, joista tutuin on pensassirkkalinnun tasainen sirinä, mutta viitasirkkalinnunkin tapaa useammin. Ruokosirkkalintu on jo Virossa runsas ja havainnot Suomessa kasvavat.

Yölaulajaretkiltä tutut rantakanatkin ovat varsin piileskeleviä. Viljapeltojen ja heinämaitten ruisrääkkää kuulee ailahtelevasti – vuosittaiset vaihtelut ovat isoja. Luhtahuitin ääni kantaa kauas ja luhtakanan äänisarjat ja mylvintä alkavat tulla tutuksi. Ja monia muita. Kaulushaikarakin puhaltelee aiempaa useammassa ruovikossa.

Yölaulajaretkillä törmää monasti myös pöllöihin ja jo pöllöpoikueisiin. Ne lisäävät kuulakkaan ja hämyisän kesäyön taikaa. Ei kun fillarin selkään ja kiertämään tuttuja lintujärviä ja kosteikkoja. Kesäkuun alku on parasta yölaulajien aikaa. Yölaulajaretkellä on aina tunnelmaa!