57/100

Kiurun laulu kuuluu taivaalta, joskus niin korkealta, että silmä tuskin tavoittaa laulajaa. Kiuru intoutuu laulamaan heti kun se nousee niityltä tai pellolta laululentoonsa ja jatkaa laulamista ylös korkeuksiin. Laululennon loppuvaiheessa kiuru pudottautuu alas kuin kivi. Muuttomatkallaankin kiuru saattaa laulaa lennossa kirkkaana maaliskuun päivänä. Edelleen kiuru laulaa kesäaamuina.

Kiuru nousemassa korkeuksiin Viron Läänemaan maisemissa.

 
Auringonnousun aikaan kuuluva kiurujen yhteinen pesimäajan alun konsertti nostaa kuulijan sisimpään aivan valloittavan tunnelman. Muun muassa Sofi Oksanen on kuvannut tuon tunnelman lyhyen taidokkaasti, voimakasta kaipuuta herättäen.

Harvemmin kiurua näkee maassa, koska se kätkeytyy kasvillisuuden joukkoon. Aurinko- ja hiekkakylvyt peltoteillä tuovat sen kuitenkin näkyville. Joskus se istahtaa myös pienen katajan latvaan, vaikkei istuinpuuta reviirillään tarvitsekaan. Pelto ja niitty ovat sen koti.

Kiurun ruokavalio on monipuolinen, muuten ei varhainen kevätmuutto ensimmäisten joukossa olisi mahdollinen.Tässä perinneaidalla istuva kiuru kesäisen saaliinsa kanssa.