76/100

Haeskan lintutorni Matsalun lahden rannalla Virossa eilen ennen auringonnousua. Kurjet ovat huutaneet pitkän illan ja iltayön. Aamuyön pimeinä tunteina on kuitenkin hiljaista. Linnunrata holvaa maiseman. Mutta ennen kuutta huuto on jälleen valtaisaa, katkeamatonta. Kun kävelin tornille, ehkä puolen tuhatta kurkea ryntäili levottomassa lennossa, vielä ihan pimeässä. Jotkut parvet lähtivät kuitenkin jo lentämään niityille ja pelloille. Toiset laskeututuivat vielä rannalle. Linnut ovat pysähtyneet syysmuutollaan. Monet tulivat Suomesta. Heinäiset rahut (luodot) tarjoavat suojaisen yön maanisäkkäiltä. Laajat pellot, joilta sato on juuri korjattu, mutta jyviä on samalla varissut, ja aamukasteiset heinämaat tarjoavat syötävää.

Sumu nousee pehmentämään maisemaa. Se antaa kurkien huudolle lisää tunnelmaa ja taustaa. Aurinko ei näy vielä yli horisontin. Aamu on leuto ja melkein tyyni. Äkkiä nämäkin kurjet nousevat yhtäaikaisesti ja voimakkaasti huutaen lentoon ja lähtevät päiväksi läheisille idän suunnan ruokamaille. Lentävien kurkien alla vesissä ja heinikossa ruokailee 25 valkoista jalohaikaraa. Vedessä on parvittain haapanoita ja merihanhia. Eri kahlaajien kirkkaat huudot yhdistyvät kuoroon. Maisema kirjautuu murrettuihin, pehmeisiin sävyihin. Äänimaisema ja näkymä ovat syvälle mieleen painuvia.