Linturetkellä: Mikä tekee Virosta niin kiinnostavan linturetkikohteen?
Lintuharrastajat aloittavat harrastuksensa usein nuorena. Sittemmin harrastus on aikuisiällä, koti- ja työkiireidenkin takia jäänyt usein ajoittaiseksi tai joskus jopa kokonaan vuosikymmeniksikin. Koska harrastuksen sisältö ja merkitys ei ole kuitenkaan mihinkään hävinnyt, on ihanaa, kun linturetkeilyyn voi palata kiireiden vähentyessä.
Koulumme luontokerho (Keravan yhteiskoulussa) tuotti aikanaan paljon ornitologeja, myös alan ammattilaisia. Minua on aivan erityisesti ilahduttanut, että niin monet ovat löytäneet harrastuksen uudelleen tai aktivoineet sitä mm. Viron linturetkeilyn parissa. Monet esim. Birdlifen linturetkille osallistuneet ovat myös aloittaneet lintuharrastuksen Viron retkellä.
Porukallakin voidaan kulkea lintumaille ja meren ääreen, nyt myös paikkoihin, joihin ei nuoruusvuosina ollut mitään mahdollisuuksia päästä. Omia lintukerholaisia olen laskenut Virossa nähneeni viime vuosina ainakin kahdeksan kaikkina vuodenaikoina.
Viron luonto on hauskasti tuttua ja samalla monessa mielessä virkistävän erilaista. Tutkimista ja retkeiltävää on paljon. Elämyksiä piisaa! Pyörälläkin pääsee ja bussilla ja mukavasti junalla, oma auto ei ole välttämätön.
Tuttua on mm. joka kevään ja syksyn arktika, arktisten vesilintujen ja kahlaajien muutto, jota on jo vuosikymmeniä sitten katseltu Suomenlahden pohjoisrannikolla. Silloin aikanaan oli vain kaukainen haave tietää, mitkähän arktikan muuttoreitit, eri lajit ja niiden lukumäärät ovat Suomenlahden etälärannikolla. Nyt sen tiedämme.
Viron Läänemaan matalilta lahdilta, niityiltä ja viljelysmailta löytyy ”tankkaamasta” valtavia määriä tundralle ja taigametsien alueelle suuntaavia ja syksyllä sieltä palaaavia hanhia, sorsalintuja, joutsenia ja kahlaajia. Ja erityisesti syksyisin tavataan tutut, Suomestakin muutolle lähteneet kurjet levähtämässä Viron Läänemaalla.
Samoin Viron paikallinen pesimälinnusto on ilahduttavan runsas. Kovin monta on sellaista lajia, joihin voimme tutustua vasta Virossa tai joiden kanta on Virossa paljon elinvoimaisempi kuin Suomessa. Virossa on hienoja metsiä, soita, rantoja, jokia ja pienvesiä. Onpa siellä viisi vuodenaikaakin: talven ja kevään välissä on tulva!
Lintuharrastus antaa valtavan määrän elämyksiä ja tuo mukanaan luonnollista ulkoilua, liikuntaa, terveyttä ja se vahvistaa vanhoja ystävyyksiä. Se on hieno juttu. Kiikari vain kaulaan, nykyään useimmin myös kaukoputki jalustoineen sekä monilla kamera matkaan. Luonto antaa elämään oikeaa sisältöä. Samalla lintujen tutkimus ja suojelu saavat korvaamatonta aineistoa.
Kohtuuhintaista mukavaa majoitusta on tarjolla Virossa viehättävissä miljöissä, vaikkapa aivan Haeskan lintutornin juuressa, maailmanluokan lintulahden, Matsalunlahden pohjoisrannalla.
Harrastusta voi syventää monin eri tavoin! Usein linturetkeilijällä yhdistyy harrastukseen rikastuttavasti kiinnostus myös muuhun luontoon ja maisemiin sekä 100 vuotta täyttävän naapurin ja sukulaisen kiehtovaan kulttuuriin, kieleen sekä rikkaaseen monen genren musiikkiin ja kirjallisuuteen.
Näillä ajatuksilla ja Viron luonnosta kertovilla kymmenellä kuvalla – yksi joka vuosikymmenelle – Linturetkellä onnittelee lämpimästi ensi lauantaina 24. helmikuuta sata vuotta täyttävää Viron tasavaltaa, omalta virolaiselta nimeltään Eesti vabariik!