Lehtokerttu pesii Suomessa yleisenä ja runsaslukuisena eteläistä Lappia myöten. Se talvehtii Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa, ja palaa kevätmuutoltaan Suomeen touko–kesäkuussa.

Lehtokerttu viihtyy rehevissä, aukkoisissa lehti- ja sekametsissä, lehdoissa ja puutarhoissa. Pesäpaikakseen se valitsee alueen, jossa on runsaasti aluskasvillisuutta, kuten korkeaa heinikkoa ja pensaikkoa.

Mustapääkertun levinneisyysalue Suomessa on lehtokerttua eteläisempi, vaikka mustapääkerttu on hiljalleen levittäytynyt kohti pohjoista. Nykyisin pesimäalueen pohjoisraja kulkee Kainuun korkeudella, mutta runsaimmillaan laji on Etelä- ja Keski-Suomessa. Mustapääkerttu pesii rehevissä lehdoissa ja lehtipuumetsissa. Mustapääkertut talvehtivat Itä-Afrikassa, mutta alueita ei tunneta tarkasti. Pieni osa linnuista jää talvehtimaan itäiselle Välimeren alueelle. Linnut palaavat pesimäalueille touko–kesäkuussa.

Lehtokertun ja mustapääkertun laulut ovat hyvin samanlaisia. Laulu koostuu 3–8 sekunnin mittaisista soljuvista ja pulppuilevista säkeistä, joissa on vuoroin nousevia ja laskevia osia, ja sekä kirkkaita että karheampia ääniä. Säe virtaa ilman selvää melodiaa yhtäjaksoisena liverryksenä, ja säkeiden välissä on lyhyt tauko.

Ääni: Jan-Erik Bruun

Mustapääkertun laulun erottaa lehtokertun laulusta säkeiden lopussa olevista kovaäänisistä, huilumaisen kirkkaista äänistä. Huilumaiset äänet erottuvat muuta luritusta voimakkaimpina.

Ääni: Hannes Tiira