Lintuaiheiset joululaulut ovat usein hyvin haikeita, symbolisia ja tekijöilleen syvästi henkilökohtaisia.

Lehtokerttua on vaikea nähdä, mutta sen musikaalinen svengaava laulu kuuluu erottamattomasti lehtipuuvaltaisten metsien ja rehevien puutarhojen äänimaailmaan.

Punaruskeapäisen mustapääkerttu naaraan kuvin parhaat blogin kirjoittajan äitienpäiväonnittelut Suomen ja maailman kaikille äideille.

Käki kukkuu siellä ja kevät on. Myös ensimmäiset käenpiiat ovat palanneet ja huutavat sääennustettaan.

Lehto- ja mustapääkertun laulut solisevat kuin puro. Mustapääkertun laulun tunnistaa kauniin huilumaisesta äänistä.

Satakieli, mustapääkerttu ja kultarinta virittelevät jo ääniään.

Suomessakin talvehtivat mustapääkertut ovat lisääntyneet viimeisen 20 vuoden aikana.

Joululaulun lintua on arveltu mustapääkertuksi, mutta muutkaan kertut eivät ole poissuljettuja.

Sylvian joululaulu on Zacharias Topeliuksen 1853 kirjoittama runo, jonka ruotsinkielinen nimi paljastaa sen sisällöstä enemmän, Sylvias hälsning från Sicilien (Sylvian terveiset Sisiliasta).

Stereot humisevat, ja huoneeseen laskeutuu keskittynyt rauha: Hufvustadsbladetin taidemusiikkikriitikko Wilhelm Kvist sulkee silmänsä ja mutristaa huuliaan. Helsingin Sanomien Hannu-Ilari Lampila laskee päänsä käden varaan. Pitää olla aivan hiljaa. Kaiuttimista helähtää herkkä ääni: dudii fiFIU! fiii drrruuu drrruuu