132/365

Etsin tänään äitienpäivänä lintuja, kieloja ja muuta kauniin keväistä ja herkkää kuviini. Kielot olivat aivan pienessä nupussaan lämpimilläkin maastokohdilla kiven kupeessa. Liian aikaista.

Palasin kotipihalle. Äkkiä kuulin kiihkeän toistuvan äänisarjan tshak tsak tsak pihan laidan tuomesta, jonka kukintojen nuppuja tuuli hiljaa keinutteli. Se on mustapääkerttu, tunnistin heti. Ja samassa ilmestyikin eteeni yleensä niin piiloitteleva naaras mustapääkerttu. Sen päälaki on erikoisen kauniin punaruskea, koiraan pää on samettisen musta, vähän hömötiaisen tapaan.

Punapäinen kerttu lintu hypähti aivan lähelle tuomen kukintojen pian aukeavien nuppujen sekaan. Se ei ehkä etsinyt nyt syötävää, se värisytti siipiään ja näin syvemmällä tuomen vielä aukeamassa olevassa lehvästössä myös koiraan.

Tajusin, että edessäni on paras mahdollinen äitienpäiväblogin lintu kaikille Suomen ja samalla kaikille maailman äideille. Tässä on erilaisia värejä, sävyjä, monenlaista kauneutta ja herkkyyttä. Se on juuri saapunut monen maan kautta eteläisestä Euroopasta.

Tässä nyt julkaisen kuvan punapäisestä mustapääkertusta äitienpäivän ja kaikkien muittenkin päivien onnitteluna äideille.