27/2021

Sirittäjän laulua on verrattu lantin pyörimiseen hopealautasella. Kuvaus tuntuu hyvältä, vaikken olekaan lantilla kokeillut. Mutta kun sirittäjän kuulee, vertaus aukeaa. Hyvin omintakeinen kuuluva ”rätisevä helinä” sirittäjän laulu on. Sirittäjä vielä lisää silloin tällöin säkeiden väliin kuulakkaan sarjan tjyyy tjyyyy tjyyyy tjyyy tjyyy – vähän hömötiaisen kevätlaulun tapaan.

Sirittäjän värit ovat ihmeen kauniit. Kellanvihreä selkä, kullankeltainen kurkku, valkea vatsa; pieni hento lintu, jolla on nuo kantavat äänet! Se on yksi minun kesän saapumisen odotettuja lintujani. Ollut poikavuosista alkaen. Sirittäjän löytää tuoreesta lehtipuuvaltaisesta sekametsästä.

Sirittäjä

Äänestään tunnetulla tiltaltilla, joka laulaa loputtomiin til tal tal til tal til til tal … on sirittäjää vähän arkisempi puku. Tiltaltti on lähes loputon laulelija! Se laulaa pitkälle kesään. Ennen sitä kutsuttiin myös tynnyrilinnuksi, ääni kun muistuttaa veden putoamista tasaisesti tipoittain katolta tynnyriin. Hyvin samannäköisen pajulinnun laulu on vieno, rauhallisesti laskeutuva säe.

Tiltaltti ja pajulintu ovat hyvin samannäköisiä, mutta laulusta ne erottaa helposti.

Seuraavana vuorossa on mustapääkerttu. Sen taidokas vaihtelevarytminen jokeltelu ja venähtävät loppuhuilut tekevät aina iloiseksi. Naaraan pää on koiraan mustan päälakibaskerin sijaan kauniin tiilenpunainen.

Kosiminen menossa

Kultarinnan kurkku on vielä sirittäjääkin kultaisempi. Ja kun lintu avaa punaisen kitansa, sävelten ja rytmin kiihkeys, vaihtelevuus ja villit matkimiset saavat kuulijan ihmettelemään linnun mestarillisia taitoja. Kuva kultarinnasta on heti blogin otsikon jälkeen.

Pysytään vielä keltaisessa ja kultaisessa, hieman toisenlaisessa laulajassa. Etelä-Savon maakuntalintu, kuhankeittäjä, on verraton huilisti, todellinen kesän merkki, viimeisiä saapujija, mutta nyttemmin varsin harvinaiseksi käynyt. Se soittelee huilullaan ku-ha kie-huu, mutta piileskelee koivujen lehvistöissä niin taitavasti, että kauan saa ihmetellä ennen kuin sitä saa näkyviin.

Kerrankin edes hetken esillä – lennossa.

Keltaisesta vielä harmaaseen ja rinnan täpliin. Verraton taiteilija, laulurastas.

Jos haluat rohkaistua irtautumaan kokonaan arjesta, heittäydy makuupussissa laulurastaan kuusikon sammalpatjalle ja kuuntele tätä mestaria ilta, yö ja aamu. Punarinta voi vielä säestää tunnelmaa!

Ja tietysti lehtokerttu!, se on melkoinen laulaja, joka on puvultaan kauniin ja huomaamattoman harmaa. Sen laulu on taitavaa, jokeltelevaa musisointia. Joskus tuntuu, että lehtokerttu on barokkihuilisti herkimmillään.

Kuunnelkaa näitä lintuja, niillä on paljon sanottavaa, sisältöä! Osa on vielä äänessä, varsinkin aamuisin, ja pian ne hiljenevät kohti keskikesää.