26/2021

Karhuilla on pian päättymässä touko-kesäkuun vaiheille ajoittuva noin kuukauden kiima. Kiimaan tulevat naaraskarhuista vain ne, joiden mukana ei kulje samankeväisiä tai noin puolentoista vuoden ikäisiä eli edellisen kevään pentuja.

Jännittävä tieto on sekin, että raskauden eteneminen myöhentyy alkukesän hedelmöitymisestä syksyyn, jolloin hedelmöitynyt munasolu vasta kiinnittyy kohtuun. Poikaset syntyvät talvipesän suojissa tammi-helmikuulla – emon vielä nukkuessa. Pesässä hyvin pienikokoiset karhunpennut hakeutuvat emon nisistä imemään tämän syksyllä kasvattamasta vahvasta mm. mustikkaa syömällä hankitusta läskikerroksesta syntyvää rasvaista maitoa.

Viime viikolla sain kuviini myös nuoria ehkä noin 4-vuotiaita karhuja, jotka telmivät tunteellisesti paritteluleikkejä. Pystypainia, mattopainia, pussailua, kuolakin räiskyi, voimakkaita kosketteluja tai läimäytyksiä kämmenellä toisen kehoon, kiinni hampailla napakan varovasti toiseen ja paritteluasentoonkin hakeutuminen, nämä touhut kertovat läheisyydestä. Luulen, että ihan ei vielä siitetty uusia karhunpentuja. Sukukypsäksi karhut tulevat noin 4-5-vuotiaina, tuo tieto vaihtelee eri lähteissä.

Toinen kiehtova tunnelma karhun kuvissa tänä alkukesänä oli suovillan poikkeuksellisen voimakas kukinta. Valkeiden kukintojen meri synnyttää aivan sadunomaisia maisemia karhujen iltaan.

Aivan näinä päivinä emot uskaltavat kuljettaa myös tämän kesän poikaset piilosta metsästä enemmän esiin vaikkapa soille ja lammen rannoille.

Ja kun keli ja vesikin olivat lämpimiä, uskalsivat karhut veteen. Karhuemon ja kolmen poikasen uinti yli lammen oli kaunista katseltavaa. Lisää karhun pennuista varmaankin tulevassa blogissa kesän mittaan.

Ensin äiti-karhu opastaa.

Kutsu kuului ja kolme karhun pentua, noin puolentoista vuoden ikäistä, ylittää emon jälkeen lammen.

Karhuja ei tarvitse pelätä, kunnioittaa tulee kuitenkin. Puhellen voi väistää karhua, jos osui liian lähelle.

Vanha kansa vältti kutsumasta karhua nimeltä. Siksi karhulle on syntynyt koko joukko kutsumanimiä kuten otso, ohto, kontio, mesikämmen, metsän omena, metsän kultainen omena jne. Sana karhukin oli aluksi peitenimi ajalta, jolloin karhu tunnettiin nimellä oksi. Karhusta on käytetty myös muitten eläinten, jopa lintujenkin kuten kurjen nimeä.

Virossa karhu on yhtä kirjainta lyhyempi kuin Suomen kielessä: karu. Ja noita muita nimiä ovat ohto, okti, oksi ja ott (karhunpoika).

Käykääpä lomalla kotimaan matkailulla karhun katselu- tai kuvauskojuissa! Se on hyvää sisällön tuotantoa suveen!

Hämärä on jo laskeutunut karhun metsään.

karhukontiomesikämmenmetsän kultainen omenametsän omenanalleohtooktiotsoott

Tunne luontosi

Lähde retkelle metsään, suolle, merelle, kauas ja lähelle.
Tutustu, opi, ihastu ja voimaannu. Koe Suomen Luonto!