28/2021

Teemme tässä blogissa pienen retken yhdeksän nisäkäslajin elämään.

Nisäkkäitä ei kovin helposti pääse tarkkailemaan, mutta pikkuinen tuhlaus hyvää onnea myöhään illalla, valoisana yönä tai aamuvarhaisella voi tuoda näkyviin yhdellä retkellä pari kolmekin kiinnostavaa lajia.

Hirvi on aina kiehtova, komea katseltava. Ei se ehkä vielä jää rouskuttamaan viljaa, mutta saattaa juosta utuun verhoutuvan pellon yli. Kun jäljistä ja jätöksistä oppii huomaamaan hirvien olinpaikkoja, hiljainen odottelu iltahämärissä usein tuottaa tuloksen.

Suomessa edelleen varsin taiten piilossa elelevä villisika hiipii Virossa ehkä hieman useammin näkyville, kun päivä on painumassa mailleen. Tässä pari aikuista naarasta ja neljä iloista possua. Villisian suosimia paikkoja voi myös etsiä tonkimisjälkien perusteella, hiljainen odotus iltahämärissä voi silloin tulla palkituksi.

Näätäkin on yöeläin, mutta siihen voi osua myös valoisana aikana. Ahkera. äänetön liikkuminen metsälenkeillä ja kärryteillä voi tuoda näädänkin kiikariin.

Ketunpoikia toikkaroi  keskiyöllä pellonreunoissa, metsäsaarekkeissa ja kyläteitten varsilla opettelemassa saalistusta. Juuri nyt – kun vain liikkuu iltahämärissä – on hyvät mahdollisuudet vielä aika pienten ketunpoikien näkemiseen. Usein ne ovat aika pelottomia.

Supikoiran pennut leikkivät kuvassa auringonlaskun aikaan viljapellolla. Suureksi harmiksi supikoirat tekevät isoa vahinkoa linnunpesille ja -poikasille. Vain minkki on vieläkin pahempi.

Ahma on loputon juoksija. Se voi ilmestyä piilokojulle illalla, yöllä ja aamullakin. Erä-Eeron ahmakojut Lieksan Kontiovaarassa antavat hyvän mahdollisuuden ahman havainnoimiseen, kun jaksaa aikansa odottaa – ahmaa kyllä kannattaa.

Jänikset, varsinkin rusakot, ovat nyt runsaina pelloilla ja niityillä, kanta on ollut jonkun vuoden ajan aika vahva. Tämä jänis juoksi ohitseni Virossa, kun kuvasin peltopyitä. Se ei tuntunut kiinnittävän huomiota sen enempää noihin lintuihin kuin minuunkaan, hyvä ettei astunut käpälällänsä varpailleni. Vaikka tuo kohtaaminen oli päiväsaikaan, illalla ja aamulla on helpoin nähdä jäniksiä.

Metsäkauriit tuntuvat olevan liikkeellä paljon myös päiväaikaan. Ilta ja aamu ovat kuitenkin hauskimpia ja varmimpia aikoja myös niiden ihmettelemiseen ja kuvaamiseen monissa eri valoissa.

Ja yllätys lopuksi. Jos tämmöinen menninkäinen kävelisi vastaan metsätiellä, saattaisi sitä luulla oikeaksi lastenkirjojen metsän menninkäiseksi, niin ilmeikäs on tuo pieni, takajaloilleen noussut karhunpentu, että todellisuus muuttuu aivan sadunomaiseksi.

Metsän menninkäinenkö?, kuitenkin karhunpentu! Kuvat: Samuli Haapasalo

ahmahirvijäniskarhunpentukettumetsäkaurisnäätäsupikoiravillisikavuosi luonnossa

Tunne luontosi

Lähde retkelle metsään, suolle, merelle, kauas ja lähelle.
Tutustu, opi, ihastu ja voimaannu. Koe Suomen Luonto!