Kettu katseli keskellä päivää aika lähellä sänkipellolla. Pian se pinkaisi melkoiseen laukkaan. Kettu, repolainen, toi mieleen monenlaisia mielleyhtymiä. Ensimmäinen oli, että tällä yksilöllä on erityisen kaunis turkki. Ketuista on paljon kansantaruja, usein opettavaisia antiikista lähtien. Ja onpa tehty oopperakin, tsekkiläisen Leoš Janácekin "Ovela kettu".
Säät vaihtelevat. Tuuli puhaltelee hetkin rajusti. Tulee lunta, räntää, rakeita, vettä. Välillä sentään paistaa aurinkokin. Mutta tänne jo ehtineet linnut ja talven yli pärjänneet nisäkkäät ovat melko lailla sitkeitä. Nyt seuraa lämmin aurinkoinen jakso.
Alkusyksystä, kun kuvasin kurkiparvea, kettu ilmestyi nälkäisenä katselemaan kurkia. Se ei kuitenkaan löytänyt mitään strategiaa päästä edes sellaiselle etäisyydelle, että kurjet olisivat enemmälti tunteneet joutuvansa vaaraan. Mutta tilanne oli mielenkiintoinen seurata!
