45/2022

Kettu on viehättävän kaunis olemukseltaan, väreiltään, muodoltaan ja pitkine häntineen, kiinnostava jopa karmivine öisine rääkäisyineenkin.

Ketun aiheuttamat ongelmat muulle luonnolle johtuvat pääosin ihmisen aiheuttamista välillisistä vaikutuksista. Ilmastonmuutos on levittänyt ketun kauas pohjoiseen Jäämerelle asti ja pannut naalin ahtaalle. Ja ihmistä lähellä kettu löytää myös paljon syötävää, mikä vahvistaa kantaa luontaisesta. Mutta kun pikkunisäkäskannat välistä romahtavat ketun pesimäaikana – joka on myös lintujen pesimäaikaa – ketun vahingot monen isonkin linnun pesille ja poikasille erityisesti pohjoisessa ovat kasvaneet paljon. City-kettu taas omalta osaltaan pitää kurissa Helsingin villiintynyttä kanikantaa. Susi ja ilves vähentävät oleellisesi kettuja reviirillään. Samalla kanalintukannatkin kasvavat.

Happamia! sanoi kettu paitsi pihlajanmarjoista myös kurjista, kun ei niitä tavoittanut. Mutta pimeällä se voisi ehkä onnistua. Siksi kurjet muuttoaikana yöpyvätkin luodoilla ja niiden rantavesissä, myös lampareisilla soilla, suojassa petonisäkkäiltä.

Kettu haikailee hiipiä kurkien kimppuun – turhaan.

”Ovela kettu” on yksi merkittävän tsekkiläisen säveltäjän Leoš Janácekin (1854 -1928) oopperoista. Oopperalla on erikoinen syntyhistoria. Kuuromykkä piirtäjä ja kirjailija Rudolf Tésnohlidek julkaisi Brnon paikallisessa lehdessä sarjakuvaa eläimistä. Lehti lehdeltä Janácekin taloudenhoitaja leikkasi talteen sarjakuvat. Kun sarjakuvan kokonaisuudessaan, puolen sataa strippiä, olivat ilmestyneet, taloudenhoitaja toi Janácekille sarjakuvat ja sanoi: teidän pitäisi tehdä tästä ooppera.

Janácek aluksi torjui ajatuksen, mutta innostui myöhemmin aiheesta. Rudolf Tésnohlidek ei hänkään heti ajatellut tarinaansa oopperaksi, mutta antoi myöhemmin luvan Janácekille. Janácek itse muokkasi libreton sarjakuvan hahmojen ja niiden tarinan pohjalta. Libretosta tuli eräänlainen fabula, eläinsatu.

Myös ketunpoikaset esiintyvät oopperassa tärkeässä roolissa. Tämä kaveri esiintyi kuitenkin kuvaajalle kivellä öisellä pellolla, lähellä ketun pesää. Kuvat ovat Viron Läänemaalta.

Ooppera Ovela kettu valmistui vuonna 1923 ja sitä esitetään edelleen ympäri maailmaa. Suomessa ooppera on esitetty niin kansallisoopperassa kuin monissa paikallisissa produktioissakin eri puolella maata vuosikymmenten aikana – viimeksi kansallisoopperassa vuosina 2015–17. Janácekin taitavan karhea, rytmikäs ja ”sähäkkä”, varsin moderni ja aivan omaperäinen musiikillinen ilmaisu on Ovelassa ketussa osin ehkä ”hempeimmillään”.

Muotoilija Klaus Haapaniemi loi tuolloin eläinhahmoille valtavan ilmeikkäät asut ja hahmot. Eläinhahmot löysivät myös Iittalan keramiikkaan. Haapaniemi on tehnyt myös kettuaiheesta lasitaidetta.

Täyttä vauhtia!

Janácek muuten saattoi istua tuntikaudet Brnon torin laidalla kirjoittamassa muistikirjaansa ihmisten puhenuotteja ja -rytmejä, joista hän tunnisti ilot ja surut, ristiriidat, erilaiset tunnetilat, metsästä hän kirjoitti nuotein talteen linnun lauluja, ehkäpä ketun rääkäisynkin. Kaikki nämä ja säveltäjän ahkerasti keräämä kansanmusiikki olivat osa sitä materiaalia, jota kehittäen hän loi aivan omaperäisen tyylinsä – varsin varttuneella iällä. Ja vaikka olen nyt hieman rönsyillyt, vuosi luonnossa ja luonnon kierto, ihmisen suhde luontoon ja ekologiakin nousivat monin tavoin näyttämölle Janácekin musiikin modernissa ilmaisussa jo 99 vuotta sitten.

Repoveden kansallispuisto, karun kaunis Repovesi ja sen rannan Repovuori, Lapissa vaikkapa Repokaira tai Porin Reposaari sekä toisaalta revontulet ovat saaneet nimensä ketun toisesta nimestä.

Sana revontulet tulee vanhasta suomalaisesta uskomuksesta, että tulikettu huiskii hännällään kallioita tai tunturin kupeita sytyttäen hankauksen kautta kipunoita, revontulia. Näin kertoo ilmakehää, lähiavaruutta ja meriä tutkiva Ilmatieteen laitos, joka liittää fysikaaliseen tutkimustietoonsa usein kansatieteellisenkin näkökulman ansiokkaan monipuolisilla nettisivuillaan.