Kesäasunnon vintiltä kuului korkeita vikiseviä ääniä, jotka voimistuivat syyskesään mennessä. Äänen aiheuttajaa ei löydetty. Lepakoita siellä lienee ollut, koska niitä nähdään rakennuksen ympärillä lennossa usein. Voisiko vikinä olla lepakoiden ääntä?

Lepakot käyttävät suunnistautumiseen yliääniä, joita ne tuottavat itse. Menetelmän periaate on sama kuin tutkassa. Lepakoiden lajinsisäisessä viestinnässä käyttämistä äänistä osa on taajuudeltaan niin alhaisia, että myös ihmiskorva pystyy ne kuulemaan. Näitä äänien on täytynyt olla.

Kun koulupoikavuosinani nukuin keväästä myöhään syksyyn kotini aittarakennuksen tilavassa yläkerrassa, tein siellä asuneiden lepakoiden ääntelystä saman havainnon kuin kysyjäkin. Kuulin ääntä syksyn lähestyessä yhä useammin, kenties se voimistuikin.

Tämän täytyy liittyä siihen, että kaikilla meikäläisillä lepakkolajeilla on – mikäli tiedetään – kiima-aika alkusyksyllä. Lähes poikkeuksetta nisäkkäät ovat kiiman kiihkoissa äänekkäämpiä kuin viettäessään vähemmän kiihkoisaa arkielämää.

Lepakoiden lisääntymisessä on lähes yliluonnolliselta tuntuva erikoisuus. Lepakkonaaras säilöö syksyisessä parittelussa saamansa siittiöannoksen sukuelimiensä kätköihin. Hedelmöitys tapahtuu vasta keväällä talvihorroksesta heräämisen jälkeen.

(Kuvassa pohjanlepakko.)