Ruotsista alkoi heinäkuun alussa kuulua kummia. Normaalisti hyvin harvinaisesta isonokkosperhosesta (Nymphalis xanthomelas) tuli runsaasti havaintoja. Pian myös Suomessa alkoi tapahtua.

Ensimmäiset isonokkosperhoset havaittiin meillä 7. heinäkuuta ja muutamassa päivässä laji oli paikoin runsain päiväperhonen lounaisrannikolla ja saaristossa.

Suurin osa havainnoista tehtiin syöteiltä. Pysyvä ravinnonlähde kiinnostaa perhosia, sillä ne tankkaavat
energiaa ja etsivät sopivaa paikkaa tulevaa talvehtimista varten.
Isonokkosperhonen on pitkään ollut harrastajien toiveissa, sillä lajia oli ennen tätä vuosituhatta havaittu Suomessa vain muutamia kymmeniä kertoja.

Nimestään huolimatta isonokkosperhonen elää pajuilla. Sitä tavataan Euroopan itäosista Tyynellemerelle saakka ja napapiirin korkeudelle asti.

Isonokkosperhosia eli aiemmin laajalla alueella Länsi-Euroopassa, mutta mantereisena lajina se on ajoittain kärsinyt lämpimistä talvista. Tämä vaellus saattaa muuttaa lajin aseman maassamme, jos perhosten talvehtiminen onnistuu.

Isonokkosperhosella on viime vuosina ollut Suomessa pieniä paikalliskantoja, ja kuluneelta keväältäkin on havaintoja aikuisena talvehtineista yksilöistä.

Nyt saapuneiden perhosten pääjoukkotuli ensin kaakosta kohti Ruotsin itärannikkoa ja kääntyi sieltä lounaistuulen myötä Suomeen. Sen jälkeen isonokkosperhosia on saapunut meille jatkuvasti lisää etelästä ja kaakosta, pääosin Valko-Venäjän korkeudelta,
missä kesä on ollut lajille suotuisa.