Kuovin huuto kuuluu erottamattomasti rantaniittyjen ja viljelysmaiden tunnelmaan.

”Kuovin kauaskantavat, soinnukkaat huiluäänet kuuluvat alituiseen linnun olinpaikoilta: kutsuhuuto kuooi, muuttolennossa kuui tai kui – kui – kuu, varoitus kiihkeä kivivivi. Soidinlaulu alkaa hitailla vihellyksillä kuoo – kuoo – kuoo, jotka tihenevät ja puhkeavat lopuksi sointuvaksi liverrykseksi.” Näin runollisesti ja samalla tarkasti kuvaa kuovin huutoja Olavi Hildén. Hänen loisteliaita äänikuvauksiaan voi lukea mm. vanhasta Retkeilijän lintuoppaasta, josta löytyy tämäkin sitaatti. Josko se osuisi käsiin antikvariaatista?

Kuovi on kookas, ryhdikäs, jopa Euroopan suurin kahlaaja. Linnulle äänen ohella on tunnusomaista pitkä, voimakkaasti käyrä nokka. Kuovin käytös on valpas.

Kuuntele kuovin keväistä soidinääntelyä sekä kutsuääntelyä. Äänitys: Jan-Erik Bruun

 
Lajin voi sekoittaa vain pikkukuoviin, Lapin lintuun, jota nähdään muuttoaikoina toukokuun taitteessa etelässäkin. Kuovin levinneisyys ulottuu sekin Lapin keskiosiin ja jopa Jäämeren äärelle, missä kuovi pesii Varanginvuonon rantaniityillä.

”Kun sä kuulet kuovin äänen, älä mene järven jäälle.”

Kuovi muuttaa pienissä parvissa, joissa on joskus kymmeniäkin lintuja. Erikoista on naaraiden paluumuutto, ”syysmuutto”, joka alkaa jo touko-kesäkuun vaihteessa, kun useat lajit ovat vielä saapumassa kevätmuutollaan. Koiras jää yksin hoitamaan poikuetta.

Kuovi on Etelä-Pohjanmaan lakeuksien maakuntalintu. Siellä lintu on runsaimmillaan. Viljelystapojen muutokset, petonisäkkäät ja jopa metsästys muutolla ovat arveltuja syitä kuovin vähentymiseen, joka näkyy ainakin etelässä.