Eletään vuoden pisintä päivää. Osassa maata aurinko ei laske ollenkaan, eikä missään tule täysin pimeää. Valo on luonnon toiminnan edellytys, joten kasvit tekevät kaikkensa saadakseen siitä mahdollisimman paljon itselleen. Myös eläimet hyötyvät monin tavoin jatkuvasta valosta.

Kasvit ovat luonnon kivijalka. Yhteyttämällä ne sitovat auringonvalon sokereiksi, joista koko ravintoverkko saa energiansa. Pohjoisessa kasvukausi on lyhyt, mutta valoa on riittämiin. Aurinko paistaa kuitenkin matalasta kulmasta, joten sen teho jää napa-alueiden lähellä heikoksi.

“Kasvit voivat yhteyttää päivittäin pidempään, jolloin ne saavat kesästä enemmän irti”, yliopistotutkija Kari Taulavuori kertoo. “Ne eivät silti yhteytä vuorokauden ympäri, ja yöllä myös viileys voi pakottaa ne lepotauolle.”

Viileä ilmasto on kasveille myös etu. Yhteyttäessään ne vaihtavat kaasuja lehtien ilmarakojen kautta ja samalla haihtuu vettä. Helteessä vesivaje pakottaa nuo ilmaraot kiinni, jolloin kasvin aineenvaihdunta ei toimi. Viileämmällä säällä kasvi voi siis hyödyntää kaiken saatavilla olevan valon ilman kuivumisen vaaraa.

Lyhyen kesän aikana kasvit tekevät ahkerasti töitä. Kuva: Anna Tuominen

Suomessa kasvit ovat sopeutuneet valoisan ajan suuriin vaihteluihin kasvukauden aikana. Päivän lyheneminen on monille lajeille myös signaali lähestyvästä syksystä ja käsky alkaa valmistautua talveen, vaikka syksy olisi leuto.

Kaikille kasveille pitkä päivä ei kuitenkaan sovi.

“Lähempänä päiväntasaajaa kasvaville, selkeään yöhön tottuneille lajeille jatkuva valo olisi niin paha stressitekijä, että ne eivät pystyisi kukkimaan”, Taulavuori huomauttaa.

Kasvien tavoin myös eläimet ovat hyvin sopeutuneet pitkiin päiviin ja käyttävät kaiken valoisan ajan hyödykseen.

“Esimerkiksi hanhilla pesimäaika on lyhyt, joten on tärkeää, että ne voivat ruokkia poikasiaan ympäri vuorokauden”, kertoo Emeritusprofessori Esa Hohtola. “Ne eivät nuku yöunia eivätkä tarvitse samanlaisia lepojaksoja kuin ihmiset”, hän painottaa.

Suurella osalla linnuista ja nisäkkäistä unen tarve vaihtelee valtavasti valon määrän mukana. Esimerkiksi poroilla melatoniinia eli pimeähormonia ei erity kesällä, vaan nekin voivat laiduntaa läpi yön ja levätä satunnaisemmin. Päivän lyheneminen syksyllä käynnistää eläimillä melatoniinin erityksen, mikä liittyy poroilla kiiman alkuun ja linnuilla muutolle lähtöön.

Jatkuva valo vähentää porojen unentarvetta. Kuva: Anne Moilanen, Havaintokirja

Eläinten ajantaju ei hormoneista huolimatta katoa yöttömässä yössä, vaan vuorokausirytmi on niille tärkeä.

“Satakielet laulavat Oulun korkeudellakin yöaikaan, vaikka kirkas yö tuntuu ihmissilmään valoisammalta kuin pilvinen päivä. Linnut pystyvät huomaamaan pienet muutokset”, Hohtola kertoo.

Valoisasta kesästä ei juuri ole eläimille haittaa, ja harva yöeläimeksikään mielletty laji, kuten kettu tai pöllö, on riippuvainen juuri pimeydestä.

Monet pöllöt voivat saalistaa myös päivällä, joten valoisa yö ei niitä haittaa. Kuva: Saara Liukkonen, Havaintokirja

“Lepakoidenkin yöaktiivisuus johtuu ennemmin niiden syömien hyönteisten vuorokausirytmistä, ne saalistavat kuulon perusteella ja voisivat periaatteessa liikkua myös päivällä,” Hohtola kertoo.

On kuitenkin pohdittu, voisivatko valoisat yöt estää joitain lajeja siirtymästä pohjoiseen. Suomen Luonnon uusimmassa numerossa 5/18 oli juttu kehrääjästä, jonka leviämisen epäillään tyssäävän juuri siitä syystä.

“Siinä voisi olla perää, mutta tutkiminen on vaikeaa. Kehrääjän saalistaa hyönteisiä lennosta, joten sen silmät voisivat olla liian herkät. Myös selkeästi yöllä saalistavan lehtopöllön levinneisyys rajoittuu kehrääjän tavoin etelämmäs”, Hohtola pohtii.