4/365

Ornitologiystäväni Mikko sanoi synkkänä talvipäivänseisauksen päivänä: Samppa! Minä kuulen tiaisten äänistä jo tapaninpäivänä, että päivä on pidentymässä; tiaiset ääntelevät ihan eri tavalla, jopa laulavat. Vanha kansahan tiesi, että päivä on tapanina jo kukon askelen verran pitempi.

Eilen torstaina kotipihallani, auringon paistaessa pitkästä aikaa pilvettömältä taivaalta, kuuntelin kun kaksi sinitiaista yllättäen päräytti laulunsa. Ilmakin oli hyvä, vähän alle -10 astetta. Pirteä kuiva keli. Toki vähän viimaa oli vielä puuskissa edellisen päivän myrskyn jälkeenkin.

Minusta sinitiaisten äänissä oli ainakin nyt jo selvä ero joulua edeltäviin pimeisiin päiviin!

Niin vain on – sen tiedämme lintujen muuton tutkimuksista – että linnuilla on meitä ”kaikkitietäviä” ihmisiä paljon paljon enemmän päässä dataa tähtitaivaasta, maan asemasta aurinkoon nähden, valoisuuden lisääntymisestä tai vähentymisestä, maan magneettikentistä jne. Mikko taisi olla oikeassa. Päivä pitenee. Se kuului jo eilen lintujen äänistä.