Samuli Haapasalon blogi "Vuosi luonnossa" ilmestyi vuonna 2019 vuoden jokaikinen päivä eli 365 kertaa! Vuonna 2020 blogi ilmesty joka toinen arkipäivä ja vuoden 2021 alusta kerran viikossa tiistaisin. "Vuosi luonnossa" on luontopäiväkirja kaikkein ajankohtaisimmista ja kiinnostavimmista asioista luonnossa. Se pitää lukijan aina ajan tasalla siitä, mitä luonnossa tapahtuu. Aikaisemmin Samulin kirjoituksia ja kuvia on saanut tarkastella "100 päivää luonnossa" ja "Linturetkellä" -juttusarjoista. Pitkän linjan luontoharrastajana hän on kirjoittanut ja kuvannut vuosien mittaan monia juttuja myös Suomen Luonnon printtilehteen. Samuli Haapasalon kirjoittama ja kuvaama kirja "Tii tii tiainen" ilmestyi vuonna 2017.
Linnunpesä suomalaisessa metsässä on monasti mitä kaunein ja taitavin rakennelma.
Teksti: Samuli Haapasalo / Vuosi luonnossa
Kuva: Samuli Haapasalo
236/365
Tämä pesä sykähdytti rakenteeltaan ja sijainniltaan erämaajärven rannan katajassa, kun siihen osuin viime kesänä. Taidonnnäyte on mitä melkoisin ja pesän ympäristö ja maisema järvelle lintuperspektiivistä täydellinen. Yksi kuva ja nopeasti ohi, pesän pohjalta katselivat pienet poikaset, vasta kuoriutuneet. Arvaatko lajin? Se on rastaan pesä. Räkättirastaan.
Samuli Haapasalo / Vuosi luonnossa
Samuli Haapasalon blogi "Vuosi luonnossa" ilmestyi vuonna 2019 vuoden jokaikinen päivä eli 365 kertaa! Vuonna 2020 blogi ilmesty joka toinen arkipäivä ja vuoden 2021 alusta kerran viikossa tiistaisin. "Vuosi luonnossa" on luontopäiväkirja kaikkein ajankohtaisimmista ja kiinnostavimmista asioista luonnossa. Se pitää lukijan aina ajan tasalla siitä, mitä luonnossa tapahtuu. Aikaisemmin Samulin kirjoituksia ja kuvia on saanut tarkastella "100 päivää luonnossa" ja "Linturetkellä" -juttusarjoista. Pitkän linjan luontoharrastajana hän on kirjoittanut ja kuvannut vuosien mittaan monia juttuja myös Suomen Luonnon printtilehteen. Samuli Haapasalon kirjoittama ja kuvaama kirja "Tii tii tiainen" ilmestyi vuonna 2017.
Hei! Minun kuvani on alla. Olen yksi karhunpentunelosista. Asun Kuusamossa, suuressa erämaassa. Meitä on siis peräti neljä sisarusta! Olemme syntyneet keväällä hangen alla äitini talvipesässä aivan lilliputin pieninä. Nyt olemme jo aika veijareita.
Mukava elämys kuvata piilokojusta ahmoja. Ja jos haluaa viihtyisään katselupaikkaan, voi ahmoja tarkkailla sen suojista porukalla. Joskus ahmoja näkee hyvin, joskus on hiljaista. Jännitystä on siis aina.
