Viime yö ahmojen matkassa
Mukava elämys kuvata piilokojusta ahmoja. Ja jos haluaa viihtyisään katselupaikkaan, voi ahmoja tarkkailla sen suojista porukalla. Joskus ahmoja näkee hyvin, joskus on hiljaista. Jännitystä on siis aina.
Mukava elämys kuvata piilokojusta ahmoja. Ja jos haluaa viihtyisään katselupaikkaan, voi ahmoja tarkkailla sen suojista porukalla. Joskus ahmoja näkee hyvin, joskus on hiljaista. Jännitystä on siis aina.
Erä-Eeron ahman katselu- ja kuvauspaikka Lieksan Kontiovaarassa on aina käynnin väärtti. Eero tuntee ahmat hyvin, tarinoi niistä hauskasti ja vanhan tukkikämpän tunnelma on lämmin ja kodikas, sopiva tukikohta eräkeskukselle.
Lupasin eilisessä blogissa palata ahmoihin, jos onnistun kuvaamaan. Ja kun olimme kuvauskaverin kanssa ajoissa perillä, ehdimme jo iltapäivällä yöksi piilokojuihin. Kaksi ahmaveijaria kävikin jo iltapäivän lopulla päivänvaloissa.
Ahmat tulevat aika suoraan etsimään kätkettyjä kalanperskeitä, kun vertaa karhuihin. Ne useinkin nappaavat kunnon suupalan matkaansa ja kuljettavat sen kätkössä oleville pennuille ja tulevat pian hakemaan lisää. Kivet kääntyvät ja ahmat kiipeilevät taitavasti. Jäädessään syömään ne ovat aika levottomia, paikallaan ei turhaan köllötellä kun jo juostaan kappaleen matkaa uuteen paikkaan. Tällaiseksi ahman on kai täytynyt kehittyä esim. kilpailussa karhun kanssa.
Vielä auringonlaskun jälkeen käy kolmas ahma pari varovaista kierrosta, harmiksi parhaassa iltavalossa oli hiljaista. Yön pimeimmät tunnit nukuin.Yksi ahma käväisi ennen auringonnousua. Joskus on vilskettä myös aamulla, mutta tänään yöllä alkanut sade piti maiseman luonnostaan hiljaisena. Kaikki kuvat ovat siis eilisillalta.