312/365

Kaikilla meillä on suosikkilintumme. Ensimmäinen kohtaaminen kuusenlatvoissa keikkuviin pieniin kuusitiaisiin johti tämän vilkkaan, eloisan ja kirkasäänisen linnun jäämiseen mieleeni pysyvänä suosikkina. Suosikkeja minullakin on toki nyt monia, niitä tulee uusiakin, mutta kuusitiainen on aina säilynyt mielessä.

Pirteä tapaus! Kuusitiainen.

Juuri nyt kuusitiaisia tuntuu olevan runsaasti ruokintapaikalla, kuusivaltaisessa metsässä. Vain vahvana vaellusvuonna syksyllä 2015 kuusitiaisia oli enemmän, välillä alun toistakymmentä. Nyt on ainakin puolen tusinaa. Luulen, että  joukossa on tänäkin syksynä vaeltajia. Aika näyttää minkä verran kuusitiaisia on yli talven.

Omakotialueilla, joilla on hyvää puustoa, myös vanhoja kuusia – ja läheisyydessä edes kaistale metsää -kuusitiainen tulee lintulaudalle. Se on myös pesinyt kotipihani metsän laidassa sekä pöntössä että luonnonkolossa.

Kuusitiaisessa on hyvin viehättävää myös sen rohkeus. Pienin tiainen tulee aivan viereen, kunhan katselija malttaa olla paikallaan. Kuusi- samoin kuin hömötiaiset tottuvat myös istumaan kädelle siemeniä syömään. Jos haluat erityisesti kurkistaa tiaisten ja niiden metsän elämään, voit tehdä sen tutustumalla pari vuotta sitten julkaistuun kirjaani Tii tii tiaiseen.