Linnunpönttöjä tyhjennettäessä näkee, että niissä on pesitty. Pystyykö tyhjästä pesästä erottamaan onko asukkaana ollut talitiainen, sinitiainen, kirjosieppo vai puukiipijä?

Tiaisen ja kirjosiepon pesän tunnistaminen on helppoa. Tiaiset pohjustavat pesänsä runsaalla sammalella ja käyttävät pesämaljan vuoraukseen nisäkkäiden karvoja. Sen sijaan kirjosiepon pesän pohjalla on tavallisesti männyn kaarnan pinnasta hilseileviä kappaleita tai muita kuivia ja litteitä pikku palasia, usein ei lainkaan sammalta, ja pesämalja vuorataan kuivilla korsilla.

Kirjosieppo vie ylipäänsä vähemmän materiaalia pesäänsä kuin tiaiset. Kasvaessaan poikaset tallovat pesämateriaalit litteäksi, mutta siitä huolimatta ero on selvästi havaittava.

Vaikeutta saattaa syntyä, jos alkuperäinen pesijä, tiainen, on karkotettu ja pesässä on kirjosiepon pesä tiaisen rakennuksen päällä. Myös peräkkäiset pesinnät voivat koskea eri lajeja silloin, kun tiaiset rakentavat myöhemmin kesällä toisen pesän.

Tali- ja sinitiaisen sekä myös mahdolliset kuusitiaisen pesät muistuttavat paljon toisiaan. Jäljelle jäänyt kuoriutumaton muna voi silloin paljastaa lajin, ellei pöntön aukon pienen koon perusteella voi sulkea talitiaista ulkopuolelle.

Mikäli puukiipijän pöntöllä tarkoitetaan mallia, jossa takaseinän muodostaa puunrunko ja johon on kapea aukko molemmissa reunoissa rungon kupeessa, en osaa kuvitella, että sinne menisi pesimään mikään muu lintulaji.

Puukiipijä täyttää risuilla pöntön ala­osan lähelle aukkoja ja rakentaa pienen pesämaljan pehmeämmistä aineksista, esimerkiksi korsista. Ainakin teoriassa lepakot voisivat käyttää niitä päiväpiiloina. Puukiipijöitä voi pesiä myös toisenlaisiin pönttöihin, joskus aivan tavalliseen tiaispönttöönkin.