Maahan satava lumikide kertoo paljon siitä, millaisen matkan se on taivaltanut ilmakehän halki. Helmikuussa ilmestyneen Suomen Luonnon artikkelissa Kirjeitä taivaalta kerrotaan, miten lumikiteet syntyvät ja mitkä tekijät vaikuttavat niiden upeisiin monimutkaisiin muotoihin.

Artikkelissa on haastateltu Ilmatieteen laitoksen lumitutkijoita Annakaisa von Lerberiä ja Jani Tyynelää. He ovat alansa huippututkijoita, vaikka alunperin he opiskelivatkin ihan jotain muuta.

”Olen taustaltani sähkötekniikan diplomi-insinööri, ja minua kiinnostavat käänteiset ongelmat. Esimerkiksi jos näemme lakanan takana valaistun omenan, näemme siitä vain muodon ja koon. Kokemuksen perusteella voimme sanoa, että siellä on omena. Samalla tavalla lumitutkimuksessa kiinnostaa, kuinka voimme rajatulla tiedolla päätellä havaitusta maailmasta tietoja. Vaikkapa sen, miten säätutkalla voimme päätellä lumihiutaleiden kasvuprosesseja ilmakehässä. Suomi on ollut aina merkittävä toimija lumitutkimuksessa ja itse olen talvi-ihminen, lumen ja jään kauneus on minusta lumoavaa”, kertoo tutkija Annakaisa von Lerber työstään.

”Tein väitöskirjani planetaarisesta tähtitieteestä, mutta ennen sitä jouduin rahoitussyistä vaihtamaan alaa. Tuolloin vuonna 2009 lumihiutaleiden mallinnus oli yhä alkeellista, joten päätin tattua aiheeseen. Olin jo aiemmin käyttänyt samoja menetelmiä planetaariseen pölyyn. Oli hassu yhteensattuma, että näkyvän valon alueella pölyn koot ovat suunnilleen samaa luokkaa suhteessa aallonpituuteen kuin lumella on mikroaaltoalueella”, kertoo tutkija Jani Tyynelä työstään.

Lue juttu Kirjeitä taivaalta >

Lue lisää lumihiutaleista.

Lumikiteen morfologiaa. Japanilaisen lumitutkijan Ukichiro Nakayan kaaviokuva kertoo, millaisia lumihiutaleita kasvaa erilaisissa lämpötiloissa.

Lumikiteiden luokittelujärjestelmä.