Pääkirjoitus: Luonto uudistuu – lehti uudistuu
Lopputalven ja alkukevään aikana oli paljon harmaita päiviä. Vaikka vihreää oli Etelä-Suomessa näkyvillä koko talven, sävy ei ollut niin heleä, kuin se kevään myötä on.
Luonnon väripaletti on pian aukeamassa täyteen loistoonsa: sitruunaperhosen keltaista, sinivuokon sinistä, näsiän pinkkiä, peipon rinnan punaista, nokkosperhosen oranssia, laulavan kottaraisen höyhenten kiillossa melkein täysi väriskaala.
Myös äänet ovat palanneet metsään ja avomaille. Töyhtöhyypät syöksyilevät soidinhuumassaan kiu rujen kuoron säestäessä. Rastaat ovat nekin jo aloittaneet aamukonserttinsa, ja tikat pärryyttelynsä. Pian orkesteriin liittyvät sammakot.
Suomen Luonto -lehti elää luonnon rytmissä, ja nyt, luonnon uudistuessa, myös lehti vaihtaa asua. Edellisestä lehtiuudistuksesta on vierähtänyt jo kahdeksan vuotta. Jonkun mielestä liian kauan, toisen mielestä hyvää ei ehkä kannattaisi muuttaa.
Suomen Luonto palaa juurilleen modernilla tavalla. Uudessa nimiössä on paljon vanhaa ja tuttua, mutta myös jotain uutta. Luonnonsuojeluliiton tunnuslausetta mukaellen se muistuttaa, että yhdessä suojelemme suomalaisen luonnon. Ainutlaatuisen, kauniin ja arvokkaan, mutta haavoittuvan. Samalla tulemme suojelleeksi itseämme.
Olemme tehneet parhaamme kyetäksemme uudistuvan lehden myötä tarjoamaan lukijoillemme entistä hienompia elämyksiä, kiinnostavia aiheita ja rentouttavia lukuhetkiä.
Vakiopalstat ovat paikoillaan, mutta ilmeeltään piristyneinä. Ulkoasua ja kirjasintyyppejä on mietitty tarkkaan. Johtoajatuksena on, että kirjainten tyyli ei häiritsisi lukukokemusta, mutta olisi tarvittaessa myös vahva ja vaikuttava.
Toivon että viihdyt lehden parissa.
PS. Vaikka liikkumista nyt epidemian takia rajoitetaan, luonto tarjoaa aina tekemistä ja ihmeteltävää. Se keventää mieltä ja auttaa raskaitten aikojen yli.