Nyt luontoon: Toukokuu
Katsele haukien loiskintaa
Hauki on hyvä ottamaan sosiaalista etäisyyttä, paitsi juuri tähän aikaan vuodesta. Suurimman osan vuotta kala jöröttaa yksin omalla reviirillään, mutta kutuaikaan se hakeutuu hyvin läheisiin tekemisiin lajitovereidensa kanssa.
Viikon–parin mittainen kudun hetki on nyt käsillä.
Hauen lisääntymisen ajankohta vaihtelee vuosittain, ja kulunut talvi oli niin leuto, että Etelä-Suomessa kutu on lehden ilmestyessä monin paikoin jo ohi. Merellä se alkaa kuitenkin myöhemmin kuin sisävesissä, ja Lapissakin mätimunien lasku voi jatkua aina kesäkuulle saakka.
Haukien lemmenpuuhat ovat railakasta roiskintaa, ja ne tapahtuvat niin matalassa vedessä, että myös ihmisen tapainen maaeläin voi seurailla niitä. Hyviä paikkoja kudun tarkkailuun ovat sisäjärvien matalat tulvarannat, meren rannikon pienet laskupurot, ja matalat, ruovikkoiset laguunit. Jos haukien pärskintää ei näkisikään pinnalle asti, voi matalan veden läpi kurkistaa, miten ne lipuvat veden pintakalvon alla, omassa maailmassaan.
Kalat liikkuvat kudulla pareittain, mutta suurten haukimammojen hännillä voi joskus roikkua parikin pienempää kosijaa. Suurimmat kalat ovat aina naaraita, ja niiden painosta 13–18 prosenttia, joskus jopa kolmannes, on mätiä.
Mädin lasku ja hedelmöittäminen tapahtuu useampana ryöpsäyksenä laajalle alueelle. Tällä tavalla hauet varmistavat, etteivät poikaset joudu kilpailemaan kovin paljon keskenään. Nekin ovat näet reviirikaloja.
Pienet poikaset kuoriutuvat parin viikon päästä hedelmöittymisestä, ja ensimmäisen viikon ne elävät kiinnittyneinä vesikasveihin. Sitten ruskuaispussista loppuu ravinto, ja ne ovat omillaan.
Vinkki! Suomen ympäristökeskuksen järvien lämpötilaennusteet auttavat arvaamaan, milloin kutu omalla kotijärvellä alkaa. Veden pitäisi olla noin neliasteista.
Kerää kuusenkerkkiä nyt
Kuusenkerkät ovat monen fine dining -ravintolan himoitsema raaka-aine. Mikään ei estä kotikokkiakaan keräämästä kerkkiä vaikkapa jäätelön tai juustokakun mausteeksi, tai teetä varten haudutettavaksi.
Kerkät, kuten monet kevään villivihannekset, ovat kasvin tuoretta vuosikasvua. Ne ovat kuusen vaaleanvihreitä versoja, jotka kehittyvät kevään mittaan oksien kärkiin. Parhaimmillaan ne ovat alkukesästä ennen juhannusta.
Jos makuelämys houkuttaa, ala seurailla kuusen oksia jo nyt.
Vinkki! Paras tapa säilöä kerkät on pakastaminen tai veden ja sokerin kanssa siirapiksi keittäminen. Kerkkien kerääminen ei vahingoita puuta juurikaan, mutta siihen tarvitaan maanomistajan lupa.
Siepot saapuvat
Suurimmat kirjosieppojen joukot saapuvat eteläiseen Suomeen yleensä 17. toukokuuta. Tuona päivänä Birdlife Suomen Tiira-havaintopalveluun kirjattujen havaintojen määrä saavuttaa huippunsa.
Talitiainen on tiaisista kookkain, ja paikkalintuna se ottaa usein pihapöntön haltuunsa ensin. Kirjosiepolle se ei kuitenkaan pärjää, vaan pienen hyönteissyöjän saapuessa Länsi-Afrikasta tintille voi tulla lähtö.
Keski- ja Etelä-Afrikasta lähtevän harmaasiepon pääjoukot ehtivät Suomeen myöhemmin, 27. toukokuuta. Harmaasieppoa ehtiikin vielä palvella naulaamalla räystään alle vaakasuuntaisen laudan. Sen päälle sieppo asettaa mieluusti pesänsä.