Hiekkatie on yön pakkasten jäljiltä kova, mutta renkaiden painamat urat kielivät auringon jo sulattavan routaa päivisin. Ohitamme tukkirekan, joka nostelee runkoja kyytiinsä, ja näemme sivuillamme tasaikäistä talousmetsää sekä avohakkuita. Ei arvaisi, että lähestymme Lounais-Suomen arvokkainta aarnimetsää.
Pukkipalon metsä Kurjenrahkan kansallispuistossa on säilynyt luonnontilaisena, sillä se suojeltiin jo vuonna 1958 Metsähallituksen toimesta. Retkeilijöille se tarjoaa noin yhdeksän kilometrin pituisen Pukkipalon kierroksen, joka johdattaa aarnimetsän läpi. Polulla pysyminen on suositeltavaa jo senkin vuoksi, että vanhan metsän pohjalla on pötköllään lahopuuta, ja kulku on paikoin hankalaa. Runkoja on kaatunut ristiin rastiin ja päällekkäin useaan kerrokseen. Vanhimmat lahot rungot ovat jo sammalten verhoamia, osa lahoista puista seisoo vielä keloina tai katkenneina pökkelöinä pystyssä.
Vanhat ja lahonneet puut ylläpitävät monimuotoista lajistoa. Vaikka kevät ei ole kääpien parasta sesonkia, löydämme rungoilta monivuotista aarnikääpää ja riukukääpää. Kummatkin ovat vanhan metsän indikaattoreita. Palokärjen rummutus kaikuu vanhan metsän hiljaisuudessa rytmikkäänä ja kumeana. Pohjantikasta ei kuulu pihaustakaan, vaikka sen kuorimia kuusenrunkoja näkyy siellä täällä. Vanhan metsän tunnelma on hektisen arjen keskellä mukavan rauhallinen. Kevätauringon valo siivilöityy latvuston läpi kauniina. Vieno tuuli keinuttaa puita, ja oksat narisevat toisiaan vasten kuin iäkkäät nivelet.
Riukukääpää rungolla
Vanhalla metsällä on aivan omanlainen rakenteensa ja eliöyhteisönsä, eikä vanhan metsän lajeja pysty suojelemaan suojelemalla tasaikäistä lahopuuniukkaa talousmetsää. 30 % kaikista metsistä tulisi suojella sisällyttäen siihen kaikki luonnontilaisen kaltaiset ja vanhat metsät, jotta lajien elinympäristöt säilyvät.
Pohjantikan kuorima puunrunko
Suomen hallitus on hyväksynyt vanhojen metsien suojelukriteerit, jotka koskevat valtion maita. Etelä- ja Keski-Suomessa suojeltavan lehtimetsän on oltava vähintään 100-vuotias ja havumetsän 140-vuotias, sisältäen 30–50 kuutiometriä lahopuuta hehtaarilla. Päätös on herättänyt laajaa kritiikkiä, sillä asiantuntijat ja luonnonsuojelujärjestöt pitävät kriteerejä liian tiukkoina. Lisäksi yli 350 tutkijaa on vedonnut hallitukseen kriteerien tieteellisen perustan puutteellisuuden vuoksi. Päätöstä pidetään riittämättömänä Suomen vanhojen metsien ja niiden monimuotoisuuden turvaamiseksi. Hyvin harvat metsät täyttävät ehdot.
Miten vanhojen metsien käy tulevaisuudessa? Ilman kunnianhimoisempia suojelutoimia ne hävitetään hakkuilla ja monimuotoisuuden menettäminen voi olla peruuttamatonta. Suojelun lisääminen vaatisi sekä poliittista tahtoa että taloudellisia resursseja, mutta myös metsien arvon tunnustamista muuna kuin puuntuotantona ja retkeilypaikkoina. Pukkipalon kaltaiset alueet näyttävät, millaista luontoa voimme vielä pelastaa, mutta niiden tulevaisuus riippuu pitkälti päätöksistä, jotka tehdään nyt.