Ahma on hieno, salamyhkäinen, varsin tuntematon verrattuna muihin suuriin petonisäkkäisiimme. Ahman olemuksessa on jotakin karhumaisuutta, mutta ahma on paljon pienempi. Suurimmillaankin ahma on vain noin 30 kg painoinen ja 80 cm mittainen, ja naaras selvästi pienempi.
Ahma on ketterä kiipeämään. Kuvat: Samuli Haapasalo
Kuvasin ahmaa viime viikon lopulla Pohjois-Karjalassa, Erä-Eeron piilokojussa Lieksassa. Menin piilokojuun jo ennen puolta päivää torstaina, vaikka ahma ei ehkä tulisi todennäköisimmin aiemmin kuin vasta illan suussa – jos tänä iltana osuisi lenkillään tähän maisemaan.
Eikä ahmaa odottaessa aika käynyt pitkäksi. On hyvä joskus vain asettua, olla hiljaa, katsella, tarkkailla, nauttia rauhasta. Jyrkkä kuusikkorinne nousee korkeuksiin vastapäätä. Kojun puolella on vankkaa männikköä. Välissä, vähän rotkossa, on lampi, jonka rannassa pieni niitty. Puronsuu osuu maisemaan. Rauhallinen metsäerämaan tunnelma.
Sanomattakin on selvää, että kojussa on hyvä olla hipi hiljaa. Puhelimet eivät kilahtele ja kolahduksia on vältettävä. Katseen on samalla tarpeen olla valpas. Mielikuvitus odottaa, että silmään osuu ahman keikkuva juoksu, näätäeläimille tyypillinen ”lainehtiva” meno. Nyt olin aivan yksikseni tällä kojulla odottamassa. Ja ahma tuli, tuttuun tapaan juosten.
Ahma juoksee aina. Se ei ole kuin karhu, joka liikkuu rauhassa, pysähtyy ihmettelemään ja taas hiljaa löntystää eteenpäin, on kyllä tarvittaessa tosi nopeakin. Ahma on koko ajan liikkeessä, se on tottunut nappaamaan ruoan kiireesti esim. haaskalta. Yhdessä yössä ahma saattaa taittaa jopa kymmenienkin kilometrien matkan.
Ahman olemuksessa on sadunomaisia piirteitä. Ihmeellinen nisäkäs suomalaisissa havumetsissä ja kauas itään taigametsissä ja tundralla, myös Pohjois-Amerikassa. Ahman turkki on komea. Suomen luonnossa on hienoja eläimiä!
Ahman kanta on pieni, alle 400 yksilöä, ahma on erittäin uhanalainen ja suojeltava. Ahma kaipaa ja ansaitsee kunnioituksen metsän kätköissä.
Piilokoju avaa hienon ikkunan ahman valtakuntaan. Kameralle on kojussa kankaan suojaamat aukot ja silmän korkeudella kapeat ikkunat. Niistä ei näe ulkoa sisään mutta sisältä voi sopivasti seurata koko maiseman. Kojua voi tarpeen tullen lämmittääkin ja pieni ekovessa on verhon takana.
Yön pimeäksi yli kuudeksi tunniksi heittäydyin makuupussiin laverille. Pakkanen hiekan naksautteli lammen jäätä.
Kun ahma tulee paikalle, nappaa se esim. kätketyn kalanruodon tai lihaa, juoksee se yleensä ruoka mukanaan pois, mutta useinkin ilmestyy hieman eri suunnasta uudelleen taas levottomasti etsimään, josko vielä löytyisi lisää.
Joskus kuvaajalla on onni nähdä ahman nousevan puuhun. Ahma on paitsi ketterä kiipeilijä myös hyvä uimari. Ahma juoksi niin illalla kuin aamullakin useita lenkkejä, yhteensä seitsemän. Kerran se kiipesi keloon. Takajaloilleen seisomaan se nousi pari kertaa. Kaikki blogin kuvat ovat viime perjantaiaamulta.
Ahma on näätäeläin ja sen sukulaisia ovat mm. näätä, vesielämään erikoistunut saukko, pikkuruinen lumikko ja sen isoveli kärppä.
Ahma ei nuku talviunta. Poikaset syntyvät hangen alaiseen tai kivikkojen kätköissä olevaan pesään.
Olen pari kertaa osunut ahmaan myös spontaanisti. Ahmassa ei ole mitään pelättävää. Sillä on oma ekologinen lokeronsa taigametsissä. Komea metsän elävä!