Vanhan leprasaaren yllätys
Olemme meloneet navakassa ja puuskaisessa sivuvastaisessa tuulessa reilun seitsemän kilometrin matkan Föglön kirkon rannasta Gloskäriin. Kartalla saaren kohdalle on merkitty nähtävyyden symboli ja siinä lukee ”spetälskehospital”. Pitäähän paikka mennä tarkistamaan! Rantaudumme saaren itäpuolen laakealle silokalliolle. Päätämme jäädä yöksi saareen, sillä tuuli ei ennustuksen mukaan hellitä ennen aamua.
Vaihdamme retkivaatteet päälle ja kumisaappaat jalkaan. Ne ovat ainoa oikea kenkävalinta kävelyille punkkeja ja kyitä vilisevillä saarilla. Löydämme pienen tarpomisen jälkeen lähimmän maastokartalla näkyvän muinaisjäännösmerkin luo ja yllätymme: saarella kulkee reilun kilometrin pituinen merkitty reitti, jonka varrella kerrotaan saaressa vuonna 1653–1672 toimineesta spitaalisairaalasta– ruotsiksi toki vain. Veneellä olisi päässyt suoraan reitin alkuun, mutta luonnonsataman kalliot ovat kajakeilla tuleville liian jyrkät.
Reitin alkupuolelta löydämme tietoa saaresta. Mukana on vanha potilaslista. Mikäli tartunta todettiin, oli oma koti jätettävä välittömästi. Paluuta ei ollut, vaan mukaan oli tuotava omat vaatteet ja petivaatteet sekä naulat ja puutavara ruumisarkkua varten.
Tietoa saaresta löytyy reitin alusta laminoiduista lehtisistä.
Moni on kuollut vuodessa tai parissa saarelle saapumisen jälkeen. Onko syynä ollut tauti vai se, että elämä saarella oli erittäin kovaa? Elinolosuhteet olivat epäinhimilliset. Puutetta oli niin ruuasta kuin rakennustarpeista. Polttopuu oli itse kerättävä karuilta lähiluodoilta. Rakennukset alkoivat mätänemään jo kahdeksan vuotta rakentamisen jälkeen. Silloin ei auttanut muu kuin ottaa ruumisarkkujen laudat käyttöön, jotta vuotavat katot saatiin tilkittyä ja lattiat korjattua edes jotenkuten. Nyt vanhoista rakennuksista on jäljellä enää kiviperustat ja hautausmaasta muurin kivetys.
Rakennusten paikat on osoitettu kyltein.
Sadekelissä kalamajoille
Seuraavana aamuna tuuli on laantunut, mutta sateen huntu peittää tehokkaasti maisemat. Päätämme pysytellä sisäsaariston suojissa. Otamme suunnaksi rennon päivämatkan päässä sijaitsevat Sältingskärin kalamajat, joissa kelpaa viettää sateista iltapäivää ja iltaa.
Kajakkien pakkailuja sadekelissä.
Kalamajakylä on kuin pieni museo. Viidestä restauroidusta kalamajasta neljä sopii yöpymiseen. Kahdessa on jopa toimivat tulisijat. Osa tuvista on sisustettu vanhaan malliin ja toisista löytyy oljilla täytetyt patjat. Valitsemme tuvista keskimmäisen, joka on kaikkein kutsuvin.
Sältingskärin kalamajakylä.
Tupa kutsuu yöpymään.
Aikaisemmin, kun veneet kulkivat ainoastaan lihas- ja tuulivoimalla, tällaiset kalamajakylät toimivat saaristolaisille keskuksina kalastuskausien aikana. Sältingskärin majat olivat vielä 1900-luvun alkupuolella osa aktiivista kalastuselämää, mutta moottoriveneiden yleistyessä hiipui tarve viettää aikaa lähempänä hyviä kalavesiä.
Yhden tuvan seinälle on koottu vanhoja valokuvia paikasta sekä lehtileikkeitä kalamajojen kunnostustöistä. 1990-luvun alussa kalamajojen seinistä puhalsi tuuli läpi ja sade katosta sisään – jos kattoa enää edes oli. Tuvat on kunnostettu Föglön kotiseutuyhdistyksen ja Ahvenanmaan museoviraston toimesta pääosin vapaaehtoisvoimin. Urakka on ollut mittava! Nyt kalamajakylä toimii Föglön yhtenä nähtävyyksistä ja tarjoaa suojaa sitä etsiville. Meidän kelpaa viettää sateista yötä hirsiseinän suojassa.
Vanhat valokuvat kertovat, miltä paikalla näytti ennen kunnostustöitä.
Saaristolaistilalla
Seuraavana aamuna suunta on selvä: rantaudumme vain muutaman kilometrin päähän Björkörin saaren etelärannalle. Saari on osa laajempaa luonnonsuojelulauetta ja tuo mieleen kansallispuiston, sillä rannasta löytyy laituri veneilijöitä varten, tulipaikka, kuivakäymälä, pöytä ja penkit. Leiriytyminen saarella on kielletty, joten olemme vain päiväkäynnillä.
Saarta kiertää luontopolku.
Kuljemme luontopolkua pitkin vanhalle saaristolaistilalle, jossa on pihapiirin perinteinen niittotyö käynnissä. Toisin kuin Sältingskärissä, täällä on asuttu ympärivuotisesti. Björkör tunnetaan hyvin säilyneenä 1700-luvun saaristolaistilana. Saarella on sijainnut myös luotsiasema, mutta siitä on jäljellä enää perustukset.
1700-luvun saaristolaistilaBjörkörissä.
Tilan takana törmäämme saaren kesätyöntekijöihin: niittyjä hoitavat kesäisin naudat ja lampaat. Ne ovat tehneet erinomaista työtä ja niittyjen kukkaloisto luo houkuttelevan perhos- ja pörriäiskeitaan. Suuret oranssinkirjavat perhoset, keisarinviitat, ovat komea näky imiessään vettä mäkimeirameista.
Naudat hoitavat perinnemaisemia.
Suuret keisarinviitat ruokailevat mäkimeiramilla.
Matka jatkuu myötätuulessa takaisin Sältingskärin ohi länteen. Melomme nyt suuressa, mutta leppeässä mainingissa myötätuulen siivittäessä matkaa. Seuraamme aivan ulkosaariston rajaa, mutta meitä kiinni lähestyy pilvirintama, emmekä uskalla lähteä koluamaan ulkoluotoja. Ja hyvä niin, sillä kun rintama saavuttaa meidät, tuuli nousee äkisti ja jyrkentää aallot. Rantaudumme ja leiriydymme. Jäämme kärkkymään huomista vähätuulista keliä sopivaan saareen.
Leirisaari auringon laskiessa.
Ulkosaaristokierros
Aamu valkenee rasvatyynenä, mutta iltapäivällä tuuli on jälleen nousemassa. Suuntaamme kajakit ensin suoraan kohti etelää, josta lähdemme seuraamaan luotorimpsua. Ylitämme muutaman kilometrin mittaisia selkiä, ohitamme aaltojen ylipyyhkimiä luotoja ja suurempia, joita asuttavat ulkosaariston linnut.
Aamu valkenee tyynenä.
Piipahdamme kalamajalla, joka näyttää kutsuvalta ulkoa päin. Se on kattoon kirjoitettujen tietojen mukaan rakennettu 1930-luvulla ja korjattu 80-luvulla. Seinistä löydämme merkintöjä kävijöistä ainakin vuodelta 1947 lähtien. Tupa kaipaisi siistimistä sisältä. Patjoihin ja seiniin pinttynyt lika ei houkuta jäämään yöksi kuin äärimmäisessä hätätilassa.
Ulkoisesti kunnostettu kalamaja, joka osoittautuu sisältä rap istuneeksi ja likaiseksi.
Matka jatkuu kohti suojaisempia saariryhmiä. Rantakasvillisuudessa lepattavat valkeat isoapollot. Tämä on yksi perhosen tärkeimmistä esiintymisalueista Suomessa.
Föglön saaristo on isoapollon tärkeimpiä esiintymisalueita.
Jäämme Föglön ainoille hiekkasaarille viettämään viimeistä retki-iltaa. Tulipa tästä retkestä varsinainen historiallinen kierros Fölön saaristossa!
Stora Sandören on Föglön saariston harvoja hiekkasaaria.
Tilaa Suomen Luonto
Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!
Alk. 3 numeroa 23,40 €.