Kuten jokainen on varmasti saanut huomata, kesän tulo on ollut tänä vuonna poikkeuksellisen nihkeää. Koleat ja sateiset kelit eivät ole oikein innostaneet hyönteisharrastamisen pariin. Muut tekemiset ja kiireet nekin ovat tuntuneet osuvan juuri ristiin sääolosuhteiden kanssa. Aktiivinen etsintäaika huomioiden täytyy olla kohtalaisen tyytyväinen satunnaisiin kohtaamisiin. Tässä kirjoituksessa käydään läpi tuoreita ja vähän vanhempiakin löytöjä.
Lehtipuupääkkö (Labidostomis tridentata)
Mainittakoon ensin, että tämä juttu on kirjoitettu heinäkuun alkupuolella, juuri kun sääennusteet lopultakin kääntyivät povaamaan helteisiä ilmoja. Ei voi kuin toivoa, että kirjoituksen julkaisuhetkellä olisi saanut jo kunnolla tottua kesäisiin helteisiin.
Vaikka parhaiten hyönteisiä löytää aktiivisella etsimisellä, toisinaan niihin voi törmätä missä vain keskellä tavallista arkea. Tämän vuoksi olen jo useampia vuosia kantanut lähes aina mukanani pieniä purkkeja, joihin voin ottaa talteen vastaan tulevia hyönteisiä. Alkuaikoina käytin Kinder-yllätysmunien sisältä löytyviä säiliöitä, sittemmin ne ovat vaihtuneet pienempiin näytteenottopurkkeihin. Kinder-munakoteloita olen päässyt esittelemään käräjäoikeuden turvatarkastuksessa yli kymmenen vuotta sitten. Ammattimaisempia keräysputkiloita jouduin selittelemään vasta tänä keväänä Berliinin lentokentällä. Ihme kyllä, selitys meni heti läpi. Turvatarkastaja kai päätteli, että olisin antanut uskottavamman kuuloisen selityksen mikäli putkilot olisi tarkoitettu kiellettyjen aineiden kuljettamiseen.
Putkiloiden mukana kantamisesta on ollut monta kertaa hyötyä. Milloin on kaupan lattialta löytynyt paperitoukka (ensimmäinen kohtaamani), milloin Kasvihuoneilmiöstä ansarihypykki. Jos Fazer kysyy, se en ollut minä, joka nappasi heidän kasvihuoneestaan ansaripirkon. Tiedän kuitenkin kenelle se päätyi. Myös koiraa ulkoiluttaessa on monesti tullut vastaan valokuvaamisen arvoisia hyönteisiä. Muistan yhden kerran, kun koiran selässä käveli katkosiipijäärä. Minulla ei silloin ollut purkkeja mukanani, joten päädyin kuljettamaan kuoriaista loppumatkan kämmeneni sisällä.
Ansarihypykki (Hasarius adansoni) ei elä Suomessa luonnonvaraisena, mutta sen voi tavata kasvihuoneissa ja kotiinkin se voi tulla huonekasvien mukana.
Ansaripirkko (Cryptolaemus montrouzieri) ei sekään lukeudu luonnonvaraiseen lajistoomme. Lajia hyödynnetään kasvihuoneissa biologisessa tuholaistorjunnassa. Ansaripirkko on sekoitettavissa luontaisiin pikkupirkkoihimme, mutta on kooltaan niitä selkeästi suurempi.
Paperitoukka (Ctenolepisma longicaudatum) on yleistynyt viime vuosina hurjasti, lähinnä verkkokauppatoimitusten mukana. Se sietää kuivempia olosuhteita kuin sokeritoukka ja on myös kookkaampi. Lajin löysin ensimmäisen kerran silloisen Vantaan Tammiston Hobby Hallin lattialta.
Ötököiden purkittaminen sujuu riittävän harjoittelun myötä näppärästi. Jo Kinder-munakoteloiden kansimekanismi mahdollisti hyönteisten pyydystämisen yhdellä kädellä. Samoin näyteputkiloissa on yleensä yhdellä kädellä suljettava korkki. Kesäkuun alussa saavutin uuden merkkipaalun: nappasin näyteputkiloon hyönteisen yhdellä kädellä liikkuessani noin 20 m/s. Tämä voi kuulostaa hurjalta, mutta selitys on yksinkertainen. Ajoin Kehä I:stä pitkin työpaikalleni, kun huomasin pitkänomaisen kovakuoriaisen tuulilasin sisäpinnalla. Penkin vieressä oli käden ulottuvilla purkki, johon otus oli helppo napata. Unohdin purkin työpäivän ajaksi autoon ja vasta kotimatkalla liikennevaloissa kurkkasin purkin sisälle tarkemmin. Auton sisällä oli ollut jokin viherkuoriainen. Ensi silmäyksellä se näytti varsin lupaavalta. Kotiin päästyäni kuvasin kuoriaisen ja totesin sen olevan itselleni uusi laji, silmälläpidettäväksi luokiteltu punaviherikäs. Sen oli täytynyt tulla auton kyytiin Vantaanjoen varrelta, josta olin edellispäivänä noutanut poikani kalastamasta.
Punaviherikäs (Malachius aeneus) muistuttaa muutamia muita viherkuoriaisia, mutta peitinsiipien leveät punaiset reunukset ovat hyvä tuntomerkki. Vuosi vaikuttaa olevan lajille erinomainen, sillä Facebook-ryhmissä on tullut tavallista useampia havaintoja vastaan.
Vähän tämän jälkeen pidin yhteistyökumppaniyrityksen henkilöstölle hyönteisretken. Mikä voisi olla parempaa työhyvinvointia tukevaa toimintaa? Suuntasimme Vuosaarenhuipulle ja etsimme muutaman tunnin ajan haaveilla, seulomalla ja konttaamalla hyönteisiä. Erikoiset hyönteisten lajinimet olivat osallistujista mielenkiintoisia ja moni kohtasi otuksia, joita ei varmasti ollut koskaan nähnyt. Pääsimme lisäksi seuraamaan merkkihypykkikoiraan tanssiesitystä naaraan viettelemiseksi. Olimme jo kävelemässä poispäin autoille, kun huitaisin koivusta muutaman lehtipuupääkkön haaviini. Tästä olin erityisen ilahtanut, sillä oli vierähtänyt jo lähes 13 vuotta siitä, kun lajiin olin viimeksi törmännyt.
Kuvassa esittelen vastaantullutta nummiokasirkkaa, jota kuvasta tosin ei juuri erota. Kuva: J-P Kumpulainen.
Lehtipuupääkkö (Labidostomis tridentata) on hieman harvinaisempi lehtikuoriainen. Sillä on hauskannäköinen kuono.
Tähän väliin pieni mainos. Jos olet kiinnostunut vastaavanlaisesta henkilöstölle suuntautuvasta retkestä – miksei myös kauden ulkopuolella selkärangattomia käsittelevästä esitelmästä – ota yhteyttä tai vinkkaa työnantajaasi laittamaan viestiä minulle tapio@luontokauppa.fi. Tuotot retkistä tai luennoista ohjautuvat luonnonsuojelun hyväksi.
Kesäkuun lopulla olin tuttavan mökillä muutaman päivän. Säät olivat kohtuulliset, mutta hyönteisiä ei juuri tullut etsittyä. Onnistuin siitä huolimatta bongaamaan kaksi itselleni uutta lajia: isohelysieniäisen ja vihikuoriaisen. Kävimme myös patikoimassa 157 metrin korkuisen Lintukiimanvuoren huipulle. Luulin jo kantavani vähän turhaakin haavia mukanani, mutta metsässä tuli vastaan lupaavan näköinen vanamokasvusto. Sitä kun vähän huitaisi, niin haavista löytyi kaksi vanamoludetta.
Isohelysieniäinen (Triplax russica) on helpointa erottaa muista suvun helysieniäisistä vatsapuolen värityksen perusteella.
Vihikuoriainen (Tillus elongatus) on harvinainen kirjokuoriaisiin lukeutuva laji. Ulkonäöllisesti se on niin omanlaisensa, että ulkoikkunaan ilmestyneen kuoriaisen määrittäminen onnistui sisäpuolelta vilkaisemalla.
Vanamolude (Metatropis rufescens) elää nimensä mukaisesti vanamoilla. Se on varsin erikoisen näköinen otus, kuten monet muutkin tikkuluteet.
Lintukiimanvuorella sijaitsee myös ikiaikainen metsäkirkko, Paimenten kirkko. Se koostuu puisesta rististä, kivisestä alttaripöydästä ja pienestä luolasta. Kirkossa järjestetään yhä vuosittain jumalanpalveluksia. Takana olevien penkkirivistöjen määrästä päätellen ne ovat varsin suosittuja.
Viimeisin löytö tuli tehtyä Vantaalla Kierrätyskeskuksen myymälässä. Kirjaosastolla oli järkälemäinen Ötököiden elävä maailma, joka vaikutti nopealla vilkaisulla pakkohankinnalta. Kierrätyskeskus sijaitsee samoissa tiloissa kuin Hobby Hall aiemmin. Kirjaosasto vieläpä juuri siinä osassa rakennusta, mistä aikoinaan löysin ensimmäisen paperitoukkani. Kirjan tietosisältö tuntui suhteellisen laajalta, mitä nyt muutamia asiavirheitä osuikin silmiini. Sitäkin enemmän kolahtivat teoksen upeat piirrokset, jotka yhdistelevät hyönteismaailmaa kauhuteemoihin. Väistämättäkin tulivat mieleen menneiden vuosien klassikkoteokset, Noidan käsikirja ja Aaveiden atlas. Kirjassa oli jopa aukeaman kokoisia kolmiulotteisia lähikuvia hurjista hyönteisistä. Harmi vain, että kirjan mukana aikoinaan tulleet 3D-lasit olivat kadonneet.
Ötököiden elävä maailma on ilmestynyt vuonna 2001.
3D-kuvat on nimetty otsikolla Kauhugalleria, mutta kuka näitä söpöläisiä pelkäisi?
Vielä loppuun hieman aiheen vierestä ja myös osittain siihen liittyenkin… minulla oli ilo päästä RollFM:n Punkmuseon lähetykseen valitsemaan punkkibiisejä. Musiikin ohella keskustelimme toki myös hieman oikeista punkeista. Jos kiinnostaa, lähetys on kuunneltavissa täältä.
Kiitos että luit loppuun asti. Lisää hyönteiskuvia tarjolla Instagramissa: @hyonteismies – ota tili seurantaan ja voit myös antaa palautetta tai esittää lisäkysymyksiä tästä tai muista kirjoituksistani Instagramin kautta.