Aitoa joulutunnelmaa autiotuvassa
Rinnassa läikähtää lämpimästi, kun kaamospäivän päätteeksi tunturin kupeesta erottuu rakennuksen piirteet, kämppä! Pakkasen paukkuessa autiotuvan suojaa ja kamiinan lämpöä osaa arvostaa. Siellä voi kuivatella tamineensa ja rauhoittua. Joulu tulvahtaa tupaan viimeistään kuksassa höyryävästä glögistä – kaukana markkinajoulun kakofoniasta.
Mikäpä on nauttiessa, sillä avoimia, ilmaiseksi kaikkien vapaasti käytettäviä autiotupia on Suomessa useita satoja. Metsähallituksen nettisivuilla esitellään peräti 240 autiotupaa, joiden lisäksi on vielä 55 päivätupaa, 35 varaustupaa ja kymmenittäin kammeja, kotia ja vuokratupia. Autiotupia ylläpitävät lisäksi muun muassa kunnat, yhdistykset ja paliskunnat.
Autiotuvista tietoja pitkään kerännyt ja netissä tupaluetteloa ylläpitävä Jouni Laaksonen ynnää, että pelkästään Pohjois-Suomessa Ylä-Kainuusta ylöspäin on liki 500 avointa ja käyttökelpoista autiotupaa. Etelä-Suomen tuvista ei ole yhtä tarkkaa arviota, mutta kolminumeroinen luku sieltäkin kertyy. Usein etelän tupien löytäminen vain vaatii enemmän salapoliisityötä tai paikallistuntemusta.
Joulunalustunnelmaa Suurijärven autiotuvalla.
Puuhailu tuo tunnelman
Kämppätouhut ovat käytännöllistä sorttia: joulusiivoukseksi riittää myyrän papanoiden pyyhkiminen pöydältä. Mutta ensin kaivan rinkasta kynttilän tai kaasulampun valoa tuomaan ja viritän tulen kamiinaan. Seuraava askare on vesiavannon teko tuvan edustalla olevan järven jäähän. Se onnistuu kirveellä tai pilkkikairalla. Mikäli vesipaikkaa ei kämpän tuntumasta löydy, kauhon vesiämpärin täyteen lunta ja kannan se sisälle sulamaan. Lumi sulaa nopeasti kattilassa kamiinan päällä.
Sitten onkin sopiva aika tehdä puita illan ja aamun varalle, liiteristä löytyy halkomista odottavia pöllejä tai rankoja, jotka ensin sahataan sopiviksi pätkiksi. Pysyy vilu loitolla. Se on hyvä, sillä tuvan lämpenemisessä vierähtää hyvä tovi, koska edellisestä kävijästä on jo aikaa. Hiljaisimmilla retkiseuduilla voi keskitalvella mennä pitkään, jopa kuukausia, ettei kämpällä käy ketään. Muita joulun viettäjiä tapaa lähinnä suosituimmissa retkikohteissa, kuten Hetta–Pallas-reitillä tai Urho Kekkosen kansallispuistossa.
Joulutunnelmaa Riisitunturin kansallispuistossa.
Kämpässä on kaikki tarpeellinen
Autiotuvan perusvarustus sisältää kaiken tarvittavan: yhdessä tai kahdessa tasossa olevan laverin, lämpöä hohkaavan kamiinan, usein kahvipannun, kattilan ja vesiämpärin. Joskus varustukseen kuuluu myös kaasuliesi. Ulkoa löytyvät puuliiteri ja käymälä, joskus jopa sauna. Tuvan nurkassa odottavat harja ja rikkapelti lähtösiivousta. Pöytä ja penkit katselevat ulos ikkunasta ja vieraskirja odottaa vaativan näköisenä: nimi paperiin! Eikä haittaa, vaikka kirjoittaa pitkästikin, teksteistä on iloa ja hyötyä seuraavalle, joskus myös kirjoittajalle, jos sattuu eksymään. Tuvan ylläpitäjäkin saa vihkosta tarvitsemiaan tietoja, kuten tietoa käyntimääristä ja korjaustarpeista.
Vilkkaimmilla retkireiteillä on myös varaustupia, useassa rakennuksessa on sekä varaus- että autiotupapuoli. Varaustuvasta varataan petipaikkoja, ei yleensä koko kämppää, joten sielläkin saattaa saada seuraksi muita kulkijoita. Varaustuvan varustukseen kuuluvat patjat, viltit ja hyvä valikoima astioita. Varaustuvan käyttäjät maksavat mielenrauhasta ja varmasta petipaikasta 11 euroa vuorokaudelta.
Sallivaaran autiotupa (Poliisien kämppä) Sallivaaran museoporoerotusaidan vieressä.
Yhden yön suoja
Pari päivää vierähtää kämpällä leppoisasti. Hiihtoretki lähimaastoissa, tähtitaivas ja kynttilä kämpän pöydällä käyvät jouluhartaudesta, Radio Suomen jouluohjelmat ja kirja. Höyryävä kuppi ja lämpimät tossut korostavat kiireettömyyttä. Välillä on kuitenkin poikettava ulkosalla vettä hakemaan, puita tekemään ja katsomaan, josko taivaalle olisi ilmestynyt revontulia. Jouluherkuista ei autiotuvallakaan tarvitse luopua – ahkiossa kämpälle voi vetää joulun koko kattauksen. Eteisen naula käy jääkaapista ja usein pakastimestakin.
Kahta päivää pitempään autiotuvalla ei ole soveliasta viipyä. On siis aika lähteä kotiin tai kohti seuraavaa tupaa; onneksi monessa retkikohteessa tupia on sopivasti päivämatkan välein. Varaustuvassa vastaavaa rajoitusta ei hiljaisena aikana ole.
Moronvuoren päivätupa.
Kulkijan käskyt
Autiotupaperinne on satoja vuosia vanha. Tupia ja turvekammeja on rakennettu eräretkien suojaksi, mutta erityisesti vanhojen kulkukeinojen kuten postipolkujen varsille. Retkeilykäyttöön tupia on pystytetty 1940-luvulta lähtien.
Lapin retkeilyn suosion kasvaessa 1950-luvulla, ilmestyivät tupien seinille Lapin läänin autiotupatoimikunnan laatimat Kulkijan käskyt, ohjeet, kuinka tuvilla tuli käyttäytyä.
Käytännön sanelemat säännöt sisältävät ohjeita tuvan lämmittämisestä ja puunkulutuksesta, ja muistuttavat, että viimeksi tulleelle ja väsyneimmälle annetaan aina tilaa. Omaan käyttöön autiotupaa ei voi varata, joten jouluseura pysyy arvoituksena aattoiltaan asti. Lähtiessä siivotaan jäljet ja seuraavia muistetaan valmiilla puilla ja sytyillä. Myös vesiämpäri on syytä tyhjentää, ettei se jäätyessään halkea.
Nykyohjeet ovat liki samanlaiset. Nyt niissä lisäksi muistutetaan, että tupa on tarkoitettu omin voimin ilman moottoreita liikkuvien yöpymiseen. Ruokaa ei enää kehoteta jättämään, sillä se houkuttelee myyriä. Tosin säilykepurkkiin ei myyrän hammas pysty.
”Kun tähän tapaan kämpällä elelet, niin säilyy se viihtyisänä turvapaikkana metsän kulkijalle, Sinulle itsellesi ja kanssaihmisillesi”, summavat Kulkijan käskyt.
Joulunalustunnelmaa Suurijärven autiotuvalla.
Kämppiä
Moronvuoren päivätupa, Valkmusan kansallispuisto, Pyhtää
Vanhasta niittypirtistä kunnostetussa päivätuvassa ei voi yöpyä, muttase sopii päiväretkikohteeksi. Kansallispuiston itäreunalla sijaitsevassa tuvassa on puuliesi ja pihapiirissä on grillikatos. Tuvalle johtaa merkitty, kaksi kilometriä pitkä reitti Kananiemenharjun parkkipaikalta.
Helvetinkolun päivätupa, Helvetinjärven kansallispuisto, Ruovesi
Helvetinkolun rotko tekee vaikutuksen talvellakin. Sen vieressä sijaitseva, 1920-luvulla rakennettu hirsinen päivätupa tarjoaa retkeilijöille lämpöä ja suojaa. Yöpyminen tuvassa ja pihapiirissä on kielletty.
Suurijärven autiotupa, Pihtipudas
Moni savottakämppä jatkaa elämäänsä autiotupana. Pihtiputaan kunnan ylläpitämällä Suurijärven kämpällä on myös sauna. Suurijärven 30-kilometrisen vaellusreitistön alueella on useita muitakin autiotupia. Lisää pituutta vaellukselle saa jatkamalla yhdysreittiä myös useista autiotuvistaan tunnetulle Peuran polulle. Keltaisella merkitylle reitille voi lähteä Nasakkalasta (3,5 km) tai Muurasjärveltä, Kaitalan kylätalolta.
Valvatin autiotupa, Peuran polku, Perho
Peuran polun retkeilyreitin varrella on vuonna 1863 metsien ja riistan käyttöä valvomaan perustettu Valvatin metsänvartijatila, jonka 1930-luvulla rakennettu päärakennus toimii autiotupana. Tuvassa on tilaa neljälle, mutta sänkyjen pituus on vain 150 senttiä. Tuvan yhteydessä on sauna ja kaivo. Lähellä on toinenkin metsänvartijatila, Salamajärven kansallispuistossa sijaitseva Pitkälahti, jossa vanhasta aitasta on tehty kaksi vaeltajaa majoittava autiotupa.
Palovartijan tupa, Rokuan kansallispuisto, Vaala
1930-luvulla rakennettu hirsinen tupa seisoo Rokuan korkeimman vaaran, 194 metriä korkean Pookivaaran laella. Valmis latu Rokuan Hovilta kiertää pihan kautta, tuvan nurkalla on myös vanha palovartiotorni ja Pookinpaussin päivätupa. Vesi on tuvalla sulatettava lumesta tai tuotava mukana.
Kivalon autiotupa, Martimoaavan soidensuojelualue, Keminmaa
Lähes uudenkarhea kämppä nököttää Keski-Penikan laella, laajan rakkakivikon keskellä. Pieneen, vuonna 2009 rakennettuun Kivalon autiotupaan mahtuu neljä henkilöä. Viereisestä näkötornista avautuu maisema soidensuojelualueelle. Perille johtaa merkitty, kaksi kilometriä pitkä reitti. Alueella on viisi muutakin avointa tupaa. Vesi tuotava mukana tai sulatettava lumesta.
Vieriharjun autiotupa, Urho Kekkosen kansallispuisto, Savukoski
Joulupukin kotinurkilla sijaitsevalle autiotuvalle tuo merkitty reitti Kemihaaran rajavartioasemalta. Nykyisin tiloissa toimiva matkailuyritys järjestää rekiretkiä rajavyöhykkeellä sijaitsevalle Korvatunturille. Itsekin sinne voi suunnistaa, mutta rajavyöhykelupa pitää hankkia hyvissä ajoin etukäteen. Päiväpuhteeksi voi tehdä myös retken Korvatunturinmurustalle, sieltä avautuu mahtava maisema Korvatunturille, eikä lupia tarvita. Retken päätteeksi voi lämmittää saunan. Ruokavettä saa viereisestä joesta.
Poliisien kämppä, Sallivaaran erotusaita, Lemmenjoen kansallispuisto, Inari
Sallivaaran museoitu poroerotuspaikka oli käytössä viimeksi 1960-luvulla. Erotus oli suurtapahtuma, joka keräsi paljon väkeä. Aidan ympärillä on useita kämppiä, joista yksi, Poliisien kämppä, oli varattu lakia ja järjestystä valvovalle virkavallalle. Nykyisin pieni ja idyllinen tupa toimii autiotupana. Sallivaaran laelle kannattaa poiketa, sieltä erotusaidan rakenteet, muun muassa konttorit ja kaarre erottuvat mainiosti. kämpälle on Inari–Kittilä-tieltä kuusi kilometriä merkittyä reittiä.
Termisjärven autio- ja varaustupa, Käsivarren erämaa, Enontekiö
Derpmisjávrin rannalla, Dierpmesbaktin kilometristä pahtaa vastapäätä, seisoo Metsähallituksen standardimallia oleva tupa, jossa on sekä varaus- että autiotupapuoli. Samanlaisia tyyppitupia rakennettiin 1960- ja 1970-luvuilla kymmeniä eri puolille Lapin suosituimpia retkiseutuja. Moottorikelkkareitti kulkee tuvan vierestä.
Helvetinkolun päivätupa Helvetinjärven kansallispuistossa.
Kämppäretken muistilista
- Selvitä, onko reitti tuvalle merkitty. Keskitalven päivä on lyhyt ja pimeässä reittimerkintä on hyvä tuntea.
- Tarkista, saako tupaan tuoda lemmikkieläimiä, jos Tessu on matkassa.
- Varmista tuvan puutilanne ylläpitäjältä (Metsähallitus, kunta tms.).
- Varmista vesipaikka, jos lunta ei ole.
Ota mukaan:
– lämpimiä vaatetta ja tossut. Pitkään kylmillään olleen kämpän lämpiäminen kestää.
– hyvä makuupussi. Usein tupa viilenee aamuyöstä, sillä hormien pellit on yleensä poistettu turvallisuussyistä.
– valmiit sytyt, jos tulenteko on epävarmaa.
– pelikortit, kirja, radio.
– ruuanlaittovälineet (useilla tuvilla on vähintään kahvipannu tai kattila, joskus myös paistinpannu).
– kynttilät, kaasuvalo, ulkotulia.
– otsalamppu.
– oma kirves, mahdollisesti myös saha. Tuvan kirves voi olla hävinnyt tai huonokuntoinen, erityisesti lähellä tietä olevilla kämpillä.
– oma palo- ja häkävaroitin. (Metsähallituksen tuvilla usein on palovaroitin, mutta varaparisto on hyvä olla mukana).
Ripusta ruoat jyrsijöiden tavoittamattomiin tuvan seinälle tai kattoon.
Siivoa tupa, tyhjennä vesiastiat, pilko puut ja vuole sytykkeet valmiiksi seuraavalle tulijalle.
Kirjoita tervehdyksesi vieraskirjaan.
Autiotuvat verkossa:
Metsähallituksen tuvat
Jouni Laaksosen kämppäsivut
Turhankävelijän kämppäkortisto
Autiotuvat kirjoissa:
Laaksonen, Jouni & Ahola, Joel, 2012: Retkeilijän autiotuvat. Kirjassa esitellään yli 400 autiotupaa.
Humppi, Manu, 2014: Kammit ja autiotuvat. Lapin kairojen kulttuuriperintö. Kirja valottaa kämppien ja kammien historiaa, arkkitehtuuria ja rakennusteknisiä seikkoja