Luonnonsuojelulain uudistus nytkähti eteenpäin, kun hallituksen esitys annettiin eduskunnalle torstaina 12. toukokuuta.

Kyseessä on toinen kerta, kun lähes sata vuotta vanhaa luonnonsuojelulakia uudistetaan perusteellisesti. Edellisen kerran lakia uudistettiin vuonna 1997.

Lain uudistaminen on tarpeen, sillä luonto köyhtyy edelleen. Suomessa joka yhdeksäs laji ja joka toinen luontotyyppi on jo uhanalainen. Lintulajeista jopa puolet on uhanalaisia.

Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmaan on kirjattu tavoitteeksi luontokadon pysäyttäminen. Suomi on sitoutunut pysäyttämään luontokadon vuoteen 2030 mennessä, joka on Euroopan unionin monimuotoisuusstrategian tavoite.

Lakiuudistusta on valmisteltu koko hallituskauden ajan. Seuraavaksi lakiehdotus siirtyy valiokuntien käsittelyyn. Lain on tarkoitus astua voimaan kesäkuussa 2023.

Useita uudistuksia

Lakiesityksessä ehdotetaan muun muassa uhanalaisten luontotyyppien tuomista asetuksella osaksi lainsäädäntöä. Viranomaisten rajauksella suojeltavien luontotyyppien määrää kasvatetaan ja lakiin tuodaan uusi, erittäin uhanalaisten luontotyyppien luokka. Nämä harvinaiset luontotyypit, kuten serpentiinikalliot ja rannikon avoimet dyynit, tulevat automaattisesti suojelun piiriin, kun laki tulee voimaan.

Lakia valmistellut ympäristö- ja ilmastoministeri Emma Kari pitää muutosta merkittävänä nykyiseen lakiin verrattuna.

”Aiemmin luonnonsuojelu on lähtenyt lajien suojelusta, ja luontotyyppien suojelu on ollut heikommalla pohjalla. Luontotyyppien tuominen osaksi lainsäädäntöä on tärkeä muutos.”

Ilmasto- ja ympäristöministeri Emma Kari pitää lakiuudistusta yhtenä uransa huippukohdista. Kuva: Ympäristöministeriö.

Toinen merkittävä uudistus koskee malminetsinnän kieltämistä kansallispuistoissa ja luonnonpuistoissa. Poliittisten kompromissien takia malminetsintäkielto ei kuitenkaan ulottuisi valtion luonnonsuojelualueille. Luonnonsuojelualueilla malminetsintää rajoitettaisiin.

Lakiuudistuksessa luodaan myös ensimmäistä kertaa kriteerit vapaaehtoiselle ekologiselle kompensaatiolle. Jatkossa maanomistaja voi siis halutessaan korvata luonnolle aiheuttamiaan haittoja. Tämä merkitsee Karin mukaan huomattavaa ajattelutavan muutosta.

”Luonnonsuojelu voi tarjota uusia ansaintamahdollisuuksia maanomistajille, joten se ei näyttäydy pelkästään kustannuksena ja haittana. Maanomistaja voi ansaita sillä, että tuottaa luontoarvoa ja lisää luonnon monimuotoisuutta.”

Lakiuudistuksen tavoitteina on myös muun muassa edistää ilmastonmuutokseen sopeutumista, vahvistaa saamelaisten oikeuksia, lisätä luonnonsuojelun hyväksyttävyyttä ja vahvistaa Luontopaneelin asemaa.

Poliittista vääntöä

Esimerkiksi ekologinen kompensaatio oli alkuperäisessä lakiehdotuksessa velvoittava, mutta keskustan painostuksesta se muutettiin vapaaehtoiseksi. Myös malminetsintäkieltoa supistettiin siten, ettei se koske kaikkia luonnonsuojelualueita.

Lisäksi niin kutsuttu selvilläolovelvoite poistettiin lakiehdotuksesta lausuntokierroksen jälkeen. Selvilläolovelvoite tarkoittaa sitä, että jokaisen on oltava selvillä toimintansa vaikutuksista luonnolle sekä toimintatavoista, joilla haitallisia vaikutuksia voidaan vähentää.

Lakiuudistus ei ole ollut helppo. Emma Kari kutsuu lakia ”suurten tunteiden laiksi”.

Kari on kuitenkin varsin tyytyväinen lopputulokseen. Hän toteaa, ettei poliittisia uudistuksia voi tehdä yksin.

”Vihreänä ympäristöministerinä haluaisi tiukkoja uudistuksia, mutta asiat eivät muutu, jos seisoo yksin muutosten takana. Lakiuudistukseen tarvitaan yhteistyötä ja koko hallituksen tuki.”

Kari pitää lakimuutosta luonnon monimuotoisuuden suojelun kivijalkana. Vaikka laki itsessään ei pysäytä luontokatoa, se tarjoaa pohjan, jonka päälle käytännön toimia voidaan perustaa.

Karille lakiuudistus merkitsee henkilökohtaisesti paljon.

”Tämä on niitä syitä, joiden takia olen alunperin lähtenyt politiikkaan. Oman työni tavoite on ollut nostaa luontokato suurimpien ratkaistavien ongelmien joukkoon ilmastokriisin rinnalle.”

Ympäristöjärjestöt kiittelevät ja kritisoivat

Ympäristöjärjestöt pitävät lakia kunnianhimoisena ja toimenpiteitä oikeina. Kiitosta saa luontotyyppien huomioiminen, tavoite ilmastonmuutokseen sopeutumisesta, Luontopaneelin aseman vahvistus ja varovaisuusperiaate, eli ajatus siitä, että kaikessa toiminnassa pitää edetä varovaisuus edellä, vaikkei toimenpiteiden vaikutuksista olla vielä selvillä.

Kritisoitavaa kuitenkin löytyy. Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Tapani Veistolan mukaan suurin ongelma on se, ettei metsälakia uudisteta luonnonsuojelulain ohella. Näin tehtiin edellisen uudistuksen yhteydessä vuonna 1997.

Metsälaki koskee suurta osaa Suomen pinta-alasta, kun taas luonnonsuojelulaki kattaa vain hyvin pienen pinta-alan. Metsälailla voidaan vaikuttaa muun muassa siihen, miten talousmetsiä hoidetaan luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta.

Myös WWF:n oikeudellinen neuvonantaja Raija-Leena Ojanen toteaa, ettei luonnonsuojelulain uudistuksella vielä saada aikaiseksi yhteiskunnan läpileikkaavaa vaikutusta.

”Nyt suojellaan niitä lajeja ja luontotyyppejä, jotka ovat jo uhanalaisia. Ajatus pitäisi kääntää niin, että lainsuojaa saisi myös luonto, joka ei ole vielä uhanalaistunut.”

Luonnon monimuotoisuus tulisi ottaa huomioon kaikessa yhteiskunnallisessa toiminnassa. Muutoksia tulisi Ojasen mukaan tehdä suuremmassa mittakaavassa.

”Ongelma on siinä, että lainsäädäntö ja hallinto ovat sektorikohtaisia. Se toimii esteenä silloin, kun luonnonsuojelua pitäisi valtavirtaistaa. Oikeaan suuntaan ollaan menossa, mutta lainsäädäntö raahaa perässä.”