Gallträsk kylpee aamuauringossa, kun saavun järven länsipäähän. Tai itseasiassa kello lähestyy jo puolta päivää, koska tänään, joulukuun 20. päivä, on yksi vuoden lyhyimmistä päivistä. Järveä peittää kaikkialta paksu jääkerros. Luonto on hiljaa, vain etäinen autojen humina kuuluu. Ihmisetkin ovat harvassa johtuen luultavasti siitä, että on arkipäivä. Lähden kävelemään Gallträskiä kiertävää polkua.

En ehdi kävellä pitkään, kun keskellä polkua seisoo orava. Orava on tuttu näky Gallträskiä ympäröivissä metsissä. Eläin on myös kauniaislaisille tärkeä, koska se löytyy kunnan vaakunasta.

Jään seuraamaan oravan puuhia. Sillä on koko ajan kiire, ja näyttää siltä, kuin se ei huomaisi minua. Seuraavaksi orava kiipeää kaatunutta puuta pitkin ja alkaa nakertamaan kaarnaa irti. Se täyttää suunsa kaarnalla ja lähtee kiireen vilkkaa juoksemaan katseeltani piiloon. En keksi syytä sille, miksi orava nakertaa kaarnaa. Ehkä se löisi jotakin ruokaa? Samalla kun seuraan oravan puuhia, huomaan lumessa jälkiä. Tunnistan ne metsäkauriin jäljiksi.

Puussa näkyy hyvin oravan syömäjäljet.

Jatkan kierrosta, kunnes kuulen urpiaisen ääntä. Nostan katsettani tervaleppiin ja huomaan neljän urpiaisen parven syömässä tervaleppien siemeniä. Urpiainen on yleinen pesimälaji Pohjois-Suomessa, mutta talvella ne siirtyvät etelämmäksi. Urpiaisillakin riittää kiirettä, koska valoista aikaa ravinnon etsimiseen on vähän.

Gallträskin polku ei kulje koko ajan luonnontilaisessa maisemassa. Järven itäpäässä polku käy lyhyen kierroksen taajama-alueella. Taajama ei kuitenkaan tarkoita, että ei kohtaisi luontoa. Talitiainen syöksyy pensasaitaan vieressäni. Samassa varpushaukka laskeutuu lahon puun nokkaan. Ehdin hetken ihmetellä sitä, kunnes se ottaa siivet alleen ja lentää pois. Suurin osa Suomen varpushaukoista muuttaa etelään talveksi, mutta jotkut jäävät talveksi Suomeen.

Gallträsk kuvattuna järven itäpäästä.

Kauniaisissa voi tavata ympäri vuoden myös varpushaukan lähisukulaisiin kuuluvan kanahaukan. Ihme kyllä, tapasin kanahaukankin retkeni aikana. Se muistuttaa varpushaukkaa mutta on sitä kookkaampi. Kanahaukan sijainnista ilmoitti raakkuva varis, joka antoi lajikumppaneilleen varoituksen pedosta.

Vaikka nyt talvella luonto on hiljaa ja lajimäärät vähäisiä, kesällä meininki on erilainen. Gallträsk on monen linnun tärkeä pesimäympäristöä ja levähdyspaikka muuttomatkalla. Pesimälajistoon kuuluu esimerkiksi vaarantunut liejukana. Viime kesänä Suomen kansallislintu laulujoutsen pesi onnistuneesti Gallträskillä, ja sai neljä poikasta. Muita Gallträskillä tavattavia lajeja ovat esimerkiksi mustakurkku-uikku, haapana, tukkasotka, nokkavarpunen ja lehtopöllö.

Muutkin kauniaislaiset ovat havainneet Gallträskin luontoarvon. Linnuille on rakennettu veteen pesimäalustoja ja järven rannoilta löytyy runsaasti pönttöjä niin linnuille kuin myös lepakoille, joita näkee säännöllisesti Gallträskin ympäristössä. Loppukesästä järvestä poistetaan ylimääräistä vesikasvillisuutta.

Gallträskin tila ei ole aina ollut yhtä hyvä. Järveen on laskettu jätevesiä aina 70-luvulle asti, kunnes järven ekologiseen tilaan havahduttiin. Viemäröintijärjestelmä on uusittu ja jätevesiä ei ole enää päästetty järveen. Järvi ei kuitenkaan ole alkuperäisessä muodossa, sillä jätevedet ovat kasvattaneet järven typpi- ja fosforipitoisuuksia. Lisäksi järven pohjasedimentti on kasvanut, jonka takia järven keskisyvyys on laskenut. Matala, tumma ja hitaasti vaihtuva vesi mahdollistaa järven nopean lämpenemisen kesällä. Lämmin vesi ja korkeat pitoisuudet rehevöittäviä ravinteita aiheuttavat kesällä runsaat ja yliluonnollisen suuret vesikasvustot, jotka peittävät koko järven.

Gallträskillä on pieni laskuoja, jota pitkin se laskee Lippajärveen ja lopulta mereen. Gallträsk kuuluu Espoonjoen vesistöön.

Kun saavun Gallträskin pohjoisrannalle tunnelma on suorastaan keväinen. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja lämpötila on juuri pakkasen puolella. Auringonsäteet heijastuvat kirkkaasta jäästä. Vain käpytikan naputus kuuluu, kun saavun lähtöpisteeseeni Gallträskin länsipäähän. Tästä lähtee myös pitkospuut Träskmossenin luonnonsuojelualueelle. On erikoista, että Gallträskiä ei ole suojeltu. Onhan se kunnan ainoa järvi, jolla on mittaamattoman arvokasta luonto- ja virkistysarvoa.

Gallträskille on alle kilometrin kävelymatka Kauniasten juna-asemalta. Sinne pääsee myös kätevästi autolla. Auton voi jättää Eteläisen Heikelintien päähän tai Pohjoisen Suotien ja Pohjoisen Heikelintien risteyksessä olevalle pienelle levennykselle.

Polun pituus on vajaa kaksi kilometriä ja se on esteetön koko matkalta. Järvessä voi uida, mutta järven sinilevätilanne kannattaa tarkistaa ennen uintia. Järvellä voi käydä myös soutamassa tai purjehtimassa. Talvella jäällä voi luistella tai käydä avannossa. Kalastaminen on myös mahdollista, tosin kalat eivät kasva kovin suuriksi. Yleisimpiä kaloja ovat hauki, ahven, särki ja ruutana.