Jos haluaa ihailla läpi vuosisatojen säilynyttä maisemaa, voi antaa katseensa levätä ojittamattomilla soilla. Ne säilövät sisälleen ajan.

Tämä inspiroi kirjailija Maria Turtschaninoffia, jonka romaani Suomaa sijoittuu soiden keskelle menneiden vuosisatojen Keski-Pohjanmaalle.

Keskustelimme soista kirjallisuuspaneelissa, jossa Turtschaninoff paljasti, kuinka hän kamppaili aluksi kirjan miljöön kanssa. Romaanissa liikutaan Keski-Pohjanmaan koskemattomissa metsissä. Mutta kun Turtschaninoff alkoi kirjoittaa, mielessä löi tyhjää. Seudun kasvatusmetsät eivät vieneet matkalle teoksen maailmaan.

”Olen taustaltani fantasiakirjailija”, hän sanoi.

Opit tulivat tarpeeseen. Sillä aivan kuin fantasiamaailma, myös luonnontilainen keskipohjalainen metsä piti kuvitella.

Metsien suojelua on pitkään vastustettu väittämällä, että ”metsät halutaan museoida”. Viime aikoina olen alkanut makustella väitettä uudella tavalla.

Ehkä siinä on viisauden itu.

Ehkä metsiä pitäisi nimenomaan museoida.

Se että meillä puuttuu käsitys luonnontilaisista metsistä, on valtavan kokoinen aukko sivistyksessämme. Tähän museot ovat vastaus. Ne sivistävät meitä, säilyttävät kollektiivista muistia ja katoavia asioita. Museot saavat meidät ymmärtämään mennyttä ja myös nykyisyyttä suhteessa menneeseen.

”Metsää ei voi suojella kuin rakennusta.”

Metsämuseo ei voisi olla rakennus, sillä rakennuksessa ymmärryksemme jää vajaaksi. Sen pitäisi olla luonnontilainen metsä tai metsä, jonka annettaisiin kasvaa luonnontilaiseksi. Yksi metsämuseo ei myöskään kattaisi koko Suomea, sillä Keski-Pohjanmaan luonnontilaiset metsät ovat toista kuin Lounais-Suomen. Jokainen seutu tarvitsisi oman kotiseutumetsämuseonsa.

Eikä museo voisi olla pieni tai eristyksissä muista vastaavista. Sillä kuten metsämuseo valaisisi meitä: Metsää ei voi suojella kuin rakennusta. Metsä elää vuorovaikutuksessa ympäröivän luonnon kanssa.

Ilman monimuotoista vuorovaikutusta sitä uhkaa näivettyminen.

Lukuisat metsämuseot auttaisivat niin kirjailijaa työssään kuin koululaista opinnoissa. Samalle ne sivistäisivät meitä kaikkia. Propagandaväitteet pystyyn lahoavista luonnontilaisista metsistä eivät enää menisi läpi.

Ne myös auttaisivat meitä ymmärtämään ekokriisin juurisyyt ja toimimaan paremmin.

Eli kyllä kiitos, sen lisäksi että paikallinen monimuotoisuus kaipaa suojelua, me tarvitsemme metsämuseoita.