Kyiden vuoden huipentuma on parittelukausi. Siihen valmistaudutaan jopa vuotta, paria aikaisemmin. Nahanluonti kertoo kyyherroille siittiöiden kypsyneen. Naaraat eivät lisäänny läheskään joka vuosi, poikasten synnytys on kova urakka pitkine paastoineen.

Kyillä ei ole perhesiteitä, eivätkä ne hoivaa poikasiaan. Kaikki kynnelle kykenevät koiraat ovat valmiit parittelemaan joka kevät ja niin monen naaraan kanssa kuin mahdollista. Mutta siinä on ongelmansa, parittelunhaluisia naaraita on keväällä paljon vähemmän kuin innokkaita koiraita, ja kisa naaraista on kova. Naaraat panostavat laatuun, koiraat suureen lukumäärään.

Parittelunhaluiset naaraat jättävät keväällä kulkiessaan jälkeensä huumaavan feromonipolun ja koiraat risteilevät kieli lipoen maastossa hajujälkiä etisen. Kun koiras viimein löytää naaraan, alkaa se kauan kestävän hellittelyn taivuttaakseen naaraan suopeaksi, ilman naaraan suostumusta juttu ei etene.

Tanssi saattaa kestää pitkään, kun koiraat vaikuttavat tasavahvoilta. Kuva: Lisse Tarnanen

Pitkässä kosinnassa on haittansa. Feromonikutsu on edelleen voimassa ja paikalle saattaa saapua kilpakosija, joskus useampikin. Kyyherroilla on selvät säännöt ottelussa: hampaita ei käytetä, ottelu loppuu kun hävinnyt makaa maassa selällään tai kilpakosija antaa luovutusvoiton voimien ehtyessä ja poistuu näyttämöltä. Voittaja, kumpi tahansa kosijoista, palaa paikallaan rauhassa odotellen naaraan luokse. Naaras hyväksyy aina voittajan, parhaat geenit kelpaavat tulevalle poikueelle.

Tällä kertaa kävi näin. Koiras on löytänyt naaraan ja hellitellyt sitä pitkän tovin. Itse asiaankin on jo päästy. Kaikki näyttää menevän suunnitelmien mukaan, linnut visertävät ja koiraan geenit solahtavat tulevan emon kloaakkiin. On täydellistä, kunnes paikalle saapuu toinen koiras. Aluksi se tuoksuttelee vähän etäämpänä ja tekee pikaisia retkiä naaraan leveälle selälle ja palaa takaisin. Vähitellen se rohkaistuu ja asettuu muina miehinä lipomaan naarasta välittämättä vähääkään kilpakosijasta. Kilpakosija sietää kolmatta pyörää, koska se itse on kiinnittynyt naaraaseen, eikä pääse irti. Tätä jatkuu jonkin aikaa.

Kun paritellut koiras viimein pääsee irti, alkaa huima mittelö. Molemmat nousevat vaistojen ajamina kiivaaseen tanssiin. Välillä mennään korkealla vartalot kaarella ja välillä pitkona tantereella. Molemmat keskittyvät täydellisesti toisiinsa, pienikin herpaantuminen tai virheliike, niin peli on menetetty. Vaihtolämpöinen elimistö ei kestä pitkäaikaista rasitusta, ja välillä tanssijat jähmettyvät paikoilleen kuin yhteisestä sopimuksesta. Hetken kuluttua tanssi jatkuu, kuin pysähdystä ei olisikaan ollut.

Kaksi kyykoirasta kamppailee samasta naaraasta. Kuva: Lisse Tarnanen

Lopulta toinen väsyy ja luovuttaa. Tyrmäystä ei tule. Alkuperäinen sulhanen palaa paikoillaan odottaneen naaraan luokse. Usein koiras jää vartioimaan naarasta joksikin aikaa estääkseen muiden koiraiden paritteluyritykset. Mutta jälkivartiointi on pois uusien, ihanalta tuoksuvien naaraiden hakemiselta.

Lisää tarinoita kyiden elämästä sekä paljon uutta ja mielenkiintoista tietoa Lisse Tarnasen ja Jarmo Latvan kirjassa Kiehtovat kyyt (Madella).