Kymijoen läntisin haara virtaa punaisten talojen ohi rauhallisen näköisenä. Virta on kuitenkin voimakas ja pyörittää yhä ruukin kesäisissä työnäytöksissä valtavaa vesiratasta, joka taas saa suuren sepän kankirautavasaran liikkeelle.

Strömforsin ruukkialue Ruotsinpyhtäällä on vaikuttava ilmestys. Kymijoen haaraan 1695 valmistunut ruukki on hienosti säilynyt kulttuurihistoriallinen kokonaisuus. Täällä on sijainnut rautaruukki, saha ja mylly yhteisöineen. Kosken ja sen suvannon molemmille rannoille on jäänyt useita ruukkitoimintaan liittyviä rakennuksia aina 1700-luvun lopulta ja 1800-luvulta asti. Myös kaksi vasarapajaa ovat säilyneet hyvässä kunnossa, sillä Strömfors lopetti raudantaonnan vesivoimalla viimeisenä Suomessa, vasta 1950. Ruukkialueen eteläpuolella sijaitsevalta mäeltä löytyy 1770 valmistunut kahdeksankulmainen puukirkko, jonka alttaritaulun on maalannut Helene Schjerfbeck.

Vasarapajalla järjestetään kesäisin näytöksiä, joissa pääsee seuraamaan, kuinka vesivoimalla tehty raudantakominen tapahtuu. Kuva: Annakaisa Vänttinen

Ruotsinpyhtään kirkko. Kuva: Elina Juva

Kirkon vierestä lähtee luontopolku, joka kulkee aluksi Kymijoen rantaa. Varmat kevään merkit sini- ja valkovuokot sekä leskenlehdet pilkistelevät polun vieressä sieltä täältä. Näsiä kukkii komeasti pienen puron liepeillä. Lintujen keväinen konsertti raikaa metsässä, ja äänessä ovat muun muassa metsäkirvinen, sirittäjä ja peukaloinen sekä tietysti tutut peipot ja punarinnat. Kauniit punamaljakkaat ilahduttavat vielä keväisen koruttomassa maastossa.

Maisema on metsässä vielä varsin koruton, mutta keväinen linnunlaulu raikaa jo. Kuva: Annakaisa Vänttinen

Punamaljakkaan kirkas väri osuu ympäristöstään helposti silmään. Kuva: Annakaisa Vänttinen

Vielä lehdettömässä orjanruusussa näkyy useita ruskeita säheröisiä palloja. Ne ovat ruusuntakkuäkämää, jonka aiheuttaa pieni ruusuntakkuäkämäpistiäinen Diplolepis rosae, joka talvehtii äkämän sisällä. Toukka syö kasvuston solukkoa sisältä päin. Se koteloituu keväällä ja kuoriutuu muutaman viikon kuluttua tästä.

Ruusuntakkuäkämä. Kuva: Annakaisa Vänttinen

Metsästä polku sukeltaa leveämmälle lähes viivasuoralle reitille, joka osoittautuu vanhaksi junaradaksi. Juna on 1900-luvun alkupuolella kuljettanut ruukilta sahatavaraa satamaan, kunnes se purettiin 1953 sahan lopetettua toimintansa. Tässä maisemaa hallitsee ikävästi kynitty suuri hakkuuaukio, jossa ei ole luonto- eikä virkistysarvoille jätetty sijaa.

Vanhaa junaradan pohjaa kuljettuamme palaamme metsään ja pian saavumme takaisin joen rantaan. Tulemme hyvin huolletulle laavulle ja nuotiopaikalle, jotka sijaitsevat kauniilla paikalla joenhaarassa. Laavu on oiva paikka keittää kahvit, nauttia retkieväistä ja ihastella virtaavaa vettä. Vastarannalla laulelevan tavin hauska ääni yhdistyy joen huminaan ja selkämme takaa metsästä kuuluu lintujen keväinen luritus. Kevät on pian upeimmillaan!

Kymijoen rannalla sijaisevat laavu ja nuotiopaikka ovat hyvin hoidettuja. Kuva: Annakaisa Vänttinen

Tällä kertaa patikointiretkemme yltää vain laavulle saakka, mutta halutessaan voi polkua jatkaa eteenpäin kahdeksan kilometrin pituiselle Kukuljärven vaellusreitille. Vaellusreitti kulkee läpi komeiden kallioiden, metsien ja rantojen. Polku vie Kukuljärvelle, jonka laavupaikalla voi pysähtyä tauolle nauttimaan järvimaisemista ja halutessaan pulahtaa virkistävään järviveteen uimaan. Reitti nousee myös Huuhkajavuorelle, jonka laella voi pysähtyä ihailemaan upeita maisemia. Kukuljärven vaellusreitti kulkee paikoin haastavassa maastossa, mikä kannattaa ottaa huomioon retkeä suunnitellessa.

Strömforsin ruukkialueella on tunnelmallisia majoitusvaihtoehtoja. Viikonlopuksi riittää nähtävää ja retkeiltävää. Noin 20 minuutin ajomatkan päässä ruukilta sijaitsee myös Valkmusan kansallispuisto, jonka pitkoksille voi halutessaan tehdä päiväretken.

Ruukkimaisemia. Kuva: Marika Eerola