Kaikkihan mäyrän tietävät. Luolastojen asukas, matoja mussuttava hämärän otus, jonka persoonallisen mustavalkoraitaisen naaman tunnistaa jokainen. Suomen mäyrien runsaudesta tai siitä, miten lajilla nykyisin menee, on kuitenkin hankalaa löytää tietoa.

Mäyrä on Suomessa riistaeläin. Riistaeläinten kantojen seurannoista vastaa meillä Luonnonvarakeskus. Koska haluan oppia lisää Suomen mäyristä, suuntaan siis ensimmäiseksi Luonnonvarakeskuksen verkkosivuille, jossa on kattavasti tilastoja monista lajeista.

En löydä mäyrästä juuri mitään.

Kuinka paljon Suomessa oikeastaan on mäyriä ja miten kanta voi?

Päätän ottaa siitä selvää.

Löytyykö tietoa?

Soitan Luonnonvarakeskuksen erikoistutkijalle Andreas Lindénille ja kysyn, onko Suomen mäyristä olemassa numerotietoa.

Nisäkkäiden kantoja arvioidaan niin sanottujen lumijälkilaskentojen perusteella. Talviunta nukkuva mäyrä ei kuitenkaan näihin laskentoihin yleensä osu.

Lindén kaivaa minulle Luonnonvaratieto-järjestelmästä sen vähän, mitä mäyrästä on löydettävissä.

”Se on lähinnä saalistietoja pienpetopyynneistä”, hän sanoo.

Vuonna 2021 mäyriä metsästettiin 11 000 kappaletta. Vuosina 2022 ja 2023 saalis oli 9000 mäyrää kumpanakin. 2000-luvulla saalismäärät ovat vuosittain vaihdelleet noin 8000–17 000 yksilön välillä.

Onko tämä ainoa tieto, mikä Suomen mäyristä löytyy?

”Tämä on ainoa, mikä minulla nyt tuli mieleen, mutta nuo saalismäärät riippuvat pitkälti pyyntipanostuksesta. Mielestäni kunnon laadukas kannanseuranta puuttuu mäyrän osalta”, Lindén sanoo.

Monen muun metsien pikkupedon ja pienen riistanisäkkään kantojen tiedetään laskeneen selvästi kolmenkymmenen viime vuoden aikana. Tähän joukkoon kuuluvat muun muassa kettu, orava, metsäjänis, kärppä ja lumikko. Kuuluuko mäyräkin?

”Mäyrää esiintyy Suomessa suurella alueella, mutta se on periaatteessa aika eteläinen laji. Se voisi mahdollisesti hyötyäkin ilmastonmuutoksesta”, Lindén toteaa.

Mäyrä ei siis välttämättä ole samassa veneessä huvenneiden lajien kanssa, mutta saattaa se ollakin, sillä mäyräkin tarvitsee metsiä.

Lindén antaa minulle pari vinkkiä: kannattaa tutustua Euroopan nisäkäsatlakseen ja Suomen uhanalaisuusarviointeihin.

Lähden seuraamaan näitä johtolankoja.

Monen metsälajin kanta on laskusuunnassa, mutta kuuluuko mäyrä tähän joukkoon? Kuva: Tuomas Heinonen

Monipuolinen mäyrä

Mäyrä on sopeutuvainen eläin, joka käyttää monenlaisia elinympäristöjä. Vaikka laji hyödyntää sujuvasti peltoja ja urbaaneja alueita, pohjimmiltaan se on metsien asukas. Se haluaa mieluiten rakentaa pesäluolastonsa paikkaan, jossa on riittävästi peittävää puustoa, sopivaa maata kaivamiseen ja runsaasti maastonvaihteluiden luomia piilopaikkoja.

Tutkijat havaitsivat Suomessa 2000-luvun alussa tehdyissä selvityksissä, että täälläkin mäyrä suosi metsiä. Mitä enemmän maisemassa oli etenkin mänty- ja lehtisekametsää, sitä tiheämmässä siellä oli myös mäyriä. Mäyrän mielimetsissä oli suuri puiden latvuspeittävyys, mutta vähäinen aluskasvillisuus.

Keräämme havaintoja

Milloin viimeksi näit mäyrän? Laita havaintosi kartalle!

Kastelierot ovat mäyrien suosikkiruokaa, ja niitä löytyy etenkin laidunmailta ja vanhoista metsistä. Matojen lisäksi mäyrät syövät monenlaista muutakin: hedelmiä, pähkinöitä, viljaa ja muita kasvien osia sekä liharuokaa, kuten hyönteisiä, linnunmunia, raatoja ja pienehköjä nisäkkäitä. Sateisessa Britanniassa mäyrät syövät paljon lieroja, kun taas kuivassa Espanjassa elävät lajitoverit ovat matojen puutteessa erikoistuneet syömään kaneja, hyönteisiä ja oliiveja.

Ilmasto vaikuttaa monella tavalla mäyrien esiintymiseen Euroopassa. Mäyrät ovat yleisempiä sateisilla kuin kuivilla seuduilla, sillä maaperän lierot tykkäävät kosteudesta. Ilmasto-olosuhteet vaikuttavat siihen, onko herkkuruoka mäyrien ulottuvilla: jos on riittävän kosteaa, lierot tulevat yöaikaan maan pinnalle. Kylmät talvet, kuivat kesät ja voimakas tuuli vaikuttavat erityisen negatiivisesti lieroihin.

Mäyrät ovat yleisempiä sateisilla kuin kuivilla seuduilla, sillä maaperän lierot tykkäävät kosteudesta.

Toisaalta viileät talvet saattavat vähentää mäyrien kuolleisuutta. Niillä alueilla, joilla talvet ovat kylmiä, mäyrät nukkuvat talviajan pesissään liikenteeltä turvassa.

Liikenne onkin merkittävä mäyrien tappaja koko maanosassa. Alankomaissa mäyräpopulaatiosta kuolee liikenteessä vuosittain 10–20 prosenttia ja Englannissa jopa lähes puolet.

Mäyräpoikueessa on useimmiten 2–3 pentua. Naaras imettää poikasia pitkään, joskus kuusikin kuukautta. Kuva: Tuomas Heinonen

Johtolankojen perässä

Suomen mäyrien tilanne arvioidaan muiden lajien tapaan virallisten uhanalaisuusarviointien yhteydessä. Tuorein uhanalaisuusarvio on vuodelta 2019.

Mäyrällä on muiden näätäeläinten tapaan viisi varvasta tassuissaan. Kuva: Tuomas Heinonen

Erikoissuunnittelija Ulla-Maija Liukko Suomen ympäristökeskuksesta on nisäkkäitä arvioineen ryhmän sihteeri, joten soitan hänelle, ja kysyn, mitä tietoa Suomen mäyräkannan koosta löytyy.

Liukko kertoo saman kuin Lindénkin: Mäyrä on riistalaji, eli se on metsästyslailla säädettävä otus. Sitä seurataan riistaseurantojen, eli lähinnä riistakolmioiden, avulla.

”Se ei ole kauhean ideaali laji siinä laskennassa, kun se onneton nukkuu talvella”, Liukko huokaa.

Uhanalaisuusarvioinneissa hyödynnetään myös niin sanottuja asiantuntija-arvioita silloin, kun kova tieto ja data loppuvat. Mäyriä on aikaisemmin tutkittu Suomessa, ja näitä tutkimuksia on käytetty apuna menneissä arvioissa, mutta niistä on jo aikaa.

Lajin nykytilannetta ne eivät paljasta.

Tutkimuksista on jo aikaa. Lajin nykytilannetta ne eivät paljasta.

”Mäyrä ei ole metsästyksen kannalta kovin priorisoitu. Se ei ole sellainen laji, johon pantaisi paukkuja tai seurattaisi erityisesti. Se ei ole politisoitunut, siinä ei ole intohimoja mihinkään suuntaan, eikä sen kannan vahtimiseen ole erityistä syytä”, Liukko toteaa ja jatkaa:

”Jos asiaa ei tutkita, niin silloin asiasta ei tiedetä. Arvioissa edetään parhaan tiedon mukaan, ja jos sitä tietoa ei ole, niin silloin sitä ei ole.”

Lopuksi Liukko vinkkaa minulle, että Euroopan nisäkäsatlasta, joka on kaikkien eurooppalaisten lajien levinneisyystietoja esittelevä tiiliskivimäinen kirja, päivitetään parhaillaan ja mäyräkin on mukana.

Mäyräelämää Euroopassa

Euroopassa mäyriä elää lähes kaikissa maissa Iso-Britanniasta aina Volgan länsirannoille asti. Laji puuttuu kokonaan ainoastaan arktisimmilta alueilta, korkeilta vuoristoilta ja joiltain saarilta.

Mäyrä on Euroopassa suhteellisen yleinen. Tutkijat ovat kuitenkin aikaisemmin olleet siitä huolissaan, sillä monissa maissa sen kanta on vaihdellut paljon viime vuosisadalla. Laji suojeltiin Iso-Britanniassa, Irlannissa, Espanjassa, Portugalissa, Italiassa, Belgiassa, Alankomaissa, Albaniassa, Kreikassa, Virossa, Luxemburgissa ja Unkarissa 1970- ja 1980-luvuilla. Vuonna 2008 laji määriteltiin Euroopan punaisella listalla elinvoimaiseksi, joten suojelulla oli ollut positiivinen vaikutus.

Mäyrä viihtyy alueilla, joissa on peittävä puusto ja vähän aluskasvillisuuta.

Liiallinen metsästys aiheutti aikoinaan monessa Euroopan maassa mäyräkantojen laskun, ja siksi tutkijat arvelevat, että se voi yhä vaarantaa mäyräpopulaatioita niissä maissa, joissa se on sallittua.

Tutkimuksissa on todettu ihmisten määrän vaikuttavan negatiivisesti mäyrätiheyteen ja pesien määrään. Kaupunkien, teiden ja maatalousalueiden levittäytyminen on ollut monin paikoin osasyyllinen mäyräpopulaatioiden heikkenemiseen.

Euroopan nisäkäsatlaksessa mäyrän osalta kirjoitustyöstä vastaa luxemburgilainen tutkija, tohtori Laurent Schley. Kirjaa ei ole vielä julkaistu, mutta ehkä Schley voisi antaa vinkkejä Suomen tilanteesta? Lähetän hänelle sähköpostia.

Saan Schleyltä ystävällisen vastauksen, jossa hän harmittelee, että ei voi valitettavasti auttaa minua. Työ on vielä kesken, ja hänelle kulkeutuva aineisto on kartoilla, joihin on 50 x 50 kilometrin ruuduille merkitty vain, esiintyykö mäyrä siellä vai ei. Tästä tiedosta ei voi päätellä mitään tarkempaa mäyrien runsaudesta Suomessa.

Atlas kertoo karkeasti siitä, millä alueilla mäyrää on havaittu, ei siitä, kuinka paljon niitä on tai onko määrä kasvussa vai laskussa.

Schley kehottaa kysymään tarkempia tietoja suomalaisilta asiantuntijoilta.

Mäyrän pesäluolastot voivat olla valtavia linnoituksia, joita hyödyntää moni muukin laji.

Takaisin lähtöruutuun

Minkä kokoisesta populaatiosta vuosittain metsästetyt kymmenisen tuhatta mäyrää poistetaan? Maa- ja metsätalousministeriö valvoo ja johtaa riistanhoitotoimia Suomessa. Riistahallinto seuraa riistakantoja vuosittain, mutta kuten ministeriökin sivuillaan toteaa, joillakin lajeilla se on hyvin vaikeaa:

”Joidenkin lajien tai lajiryhmien kohdalla näin kattavan tiedon tuottaminen on lähes mahdotonta. Tärkeintä on havaita kannan kehityssuunnat ja muutosten suuruus edellisiin vuosiin verrattuna.”

Jotta kehityssuunnat ja muutosten suuruus voidaan havaita, täytyy taustalla olla tietoa kannan koosta. Otan yhteyttä ministeriöön.

Ministeriön erityisasiantuntija Jussi Laanikari vastaa kirjallisesti tietopyyntööni.

”Riistakolmioiden talvilaskennassa mäyrä on yksi lajeista joista tietoa kerätään Lukeen, mutta toisaalta se ei ole mukana lumijälkilaskentojen tulosraportissa 1989-2024. Lumijälki-indeksi löytyy kuitenkin mäyrän osalta Luken luonnonvaratieto-sivuilta”, Laanikari kirjoittaa.

Mäyrän läsnäolo paljastuu usein jätöksien avulla. Se käyttää säännöllisesti samaa huussia, ja kaivaa usein sitä varten pienen kuopan.

Mäyrän lumijälki-indeksin kuvaaja on hassun näköinen harva piikkiaita, sillä laskentoihin osuu vain satunnaisesti joku yksittäinen kesken unien herännyt mäyrä. Muut raitanaamat ovat nukkumassa. Kuten Luken erikoistutkija Lindén jo selvitystyöni alussa totesi, talvisista riistakolmioista saatu vähäinen tieto on mäyräkannan seurannassa turhan ohutta.

Laanikari mainitsee, että mäyrästä on tietoa myös Lajitietokeskuksella. Käyn katsomassa avoimesta laji.fi -tietokannasta.

Sinne mäyrähavaintoja on kertynyt useiden kymmenien vuosien aikana ainoastaan 979 kappaletta ja tässä määrässä ovat mukana myös esimerkiksi ikivanhat eläinmuseon täytetyt mäyrät.

Haluan varmistaa, että olen ymmärtänyt oikein, ja kysyn tarkennusta ministeriöstä: Onko siis niin, että mäyräkannan ”kehityssuunnat ja muutos” arvioidaan vain näiden vähien tietojen perusteella?

”Uskoisin näin, mutta en tiedä varmasti. Kannattaa tarkistaa tuo Lukesta”, Laanikari vastaa.

Ympyrä sulkeutuu, muuta tietoa ei siis ole.

Kun tieto puuttuu

Tieto ei kerry itsestään, sen kerääminen vaatii työtä ja resursseja.

Luontokadon aikakaudella tiedosta tulee koko ajan tärkeämpää. Kun me emme tiedä, mitä meillä on, emme myöskään tiedä, mitä menetämme. Tai kuinka estää menetys.

Jos meillä on mäyrän kaltainen, suhteellisen iso ja helposti tunnistettava otus, jonka runsaudesta ei tiedetä juuri mitään, kuinka paljon meillä onkaan pieniä ja vaatimattomia lajeja, jotka jäävät täysin tutkan ulkopuolelle?

Samaan aikaan, kun tieto Suomen mäyräpopulaatiosta vanhenee, maailma ympärillä muuttuu.

Monien muiden lajien kannat ovat laskeneet, joidenkin taas nousseet, ja lukuisat lajit liikkuvat ilmaston kuumenemisen myötä kohti pohjoista.

Ehkä mäyräkanta on ihan vakaa, eikä sitä tarvitse sen enempää miettiä. Mutta entä jos se ei olekaan?

Kysymys kuuluu: Jos mäyrille tapahtuisi jotain merkittävää, kuinka kauan nykytilanteessa kestäisi ennen kuin kukaan huomaisi?

Mäyrä

Meles meles

Tuntomerkit: Keskikokoinen nisäkäs. Paino keskimäärin kymmenisen kiloa, mutta voi vaihdella viidestä jopa kahteenkymmeneen kiloon. Painavimmillaan syksyllä ennen talviunille käymistä. Tunnusomainen mustavalkoraitainen naamakuviointi.

Elinympäristö: Hyödyntää metsiä, peltoja ja urbaaneja alueita, pesii mieluiten metsissä.
Talviuni: Nukkuu Suomessa talviunta lokakuulta huhtikuulle.

Lisääntyminen: Viivästynyt sikiönkehitys. Mäyrän kiima-aika on keväällä, ja se synnyttää poikaset seuraavana keväänä.

Ravinto: Kaikkiruokainen, syö muun muassa matoja, hedelmiä, pähkinöitä, viljaa ja muita kasvien osia, hyönteisiä, linnunmunia, raatoja ja pienehköjä nisäkkäitä.

Riistalaji: Metsästysaika koko maassa 1.8.2024–31.3.2025.

Kuva: Tuomas Heinonen

Jutun lähteinä on käytetty asiantuntijahaastatteluiden lisäksi muun muassa IUCN:n Punaisen kirjan verkkopalvelua sekä julkaisuja:
Piza Roca ym. 2024 ”Environmental drivers of the distribution and density of the European badger (Meles meles): a review”,
Kauhala & Auttila 2010 ”Habitat preferences of the native badger and the invasive raccoon dog in southern Finland”,
Kauhala & Holmala 2011 ”Landscape Features, Home-Range Size and Density of Northern Badgers (Meles meles)”.