Esittelemme kymmenen tuttua, ihmisen lailla mökillä tai sen ympäristössä keväällä ahkerasti puuhailevaa asukasta. Lisää elämää mökkipihalleen saa nikkaroimalla pesäpönttöjä ja asuntoja esimerkiksi kimalaisille, siileille, lepakoille ja räystäspääskyille.

Harmiton lapiokäpälä

Mikä eläin on kaivanut pihalle koloja, joiden vieressä on multapyramidi? Vesimyyrien tekemät multakasat ovat epäsäännöllisiä, mutta säännöllisten kasojen tekijä on kontiainen, entiseltä nimeltään maamyyrä. Kontiainen ei tee tuhoja kasveille, sillä se syö selkärangattomia eläimiä kuten hyönteisiä ja kastematoja. Tuhohyönteisten toukkia napsimalla ja maata kuohkeuttamalla lapiokäpälä on päinvastoin hyödyksi ihmiselle. Kontiainen on harmiton, rauhoitettu laji.

Metsähiirellä on tapana kerätä ruokavarastoja sopiviin piiloihin, esimerkiksi saappaaseen.

Mökin talvivieras

Talvella jotkut metsien eläimet kuten metsähiiret hakeutuvat kesämökkeihin pakkasta pakoon ja syötävää etsimään. Kesäasukkaiden saapuessa hiirulaiset ovat yleensä jo palanneet metsän suojaan. Metsähiiret viihtyvät erityisesti rehevissä metsissä ja niiden liepeillä. Tällä ketterällä kiipeilijällä on tapana kerätä ruokavarastoja sopiviin piiloihin, esimerkiksi saappaaseen. Metsähiiri ei aiheuta myyräkuumetta.

Varhain kukkivat kasvit, kuten rantapusikoiden pajut, ovat kimalaisille tärkeitä ravinnonlähteitä.

Karvainen puutarha-apulainen

Ensimmäiset kimalaiset voivat herätä jo maaliskuussa. Varhain kukkivat kasvit, kuten rantapusikoiden pajut, ovat kimalaisille tärkeitä ravinnonlähteitä. Vain uudet, edellisenä kesänä paritelleet kuningattaret talvehtivat maakoloissa tai muissa sopivissa rakosissa. Uusi pesä perustetaan valmiiseen onkaloon, esimerkiksi vanhaan hiiren- tai myyränkoloon. Suomessa on tavattu 30 kimalaislajia, joihin kuuluu monia tärkeitä kukkakasvien pölyttäjiä.

Pohjanlepakko voi pyydystää yön aikana yli 3000 hyönteistä.

Lentävä hyönteisansa

Kun yölämpötila nousee yli viiden asteen, ensimmäiset pohjanlepakot lähtevät saalistamaan, sillä hyönteiset ovat jo lennossa. Nahkasiivet talvehtivat kellareissa, kallioiden onkaloissa ja muissa sopivissa koloissa, esimerkiksi rakennuksissa, joissa lämpötila pysyttelee nollan yläpuolella. Pohjanlepakko voi pyydystää yön aikana yli 3000 hyönteistä, joten se on taatusti hyödyllinen mökkinaapuri!

Keväällä suruvaipan voi tavata imemässä koivun rungolta tihkuvaa mahlaa.

Sisiliskon voi nähdä liikkeellä erityisesti lämpimänä päivänä.

Mahlabaarin nautiskelija

Suruvaippa talvehtii aikuisena suojaisassa paikassa, esimerkiksi ulkorakennuksessa. Keväällä tämä suurikokoinen ja helposti tunnistettava laji on lennossa ensimmäisten päiväperhosten joukossa. Keväällä suruvaipan voi tavata imemässä koivun rungolta tihkuvaa mahlaa. Loppukesällä kuoriutuu uusi sukupolvi.

Kivijalan loikoilija

Kun kevätaurinko alkaa lämmittää, sisiliskot kömpivät esiin ja voivat tulla loikoilemaan vaikkapa mökin kivijalalle. Lähes jokainen on nähnyt tämän sympaattisen liskon, joka vaihtolämpöisenä on liikkeellä etenkin lämpiminä päivinä. Liskon elinpiiri on melko pieni, joten sen voi tavata samasta paikasta pitkin kesää. Sisiliskot horrostavat routarajan alapuolella kiviraunioissa tai juurakoiden alla. Ensimmäisinä keväällä heräilevät koiraat ja nuoret yksilöt.

Kun räystäspääskyt saapuvat, kesän voidaan katsoa alkaneeksi.

Kesän virallistaja

Kun lentäviä hyönteisiä syövät pääskyset saapuvat Suomeen, kesä voidaan katsoa alkaneeksi. Räystäspääskyt ryhtyvät rakentamaan savipesiään räystäiden alle ja mieluiten sinne, mistä löytyy sopivaa savea lähistöltä. Jos räystäspääskyjä haluaa ilahduttamaan mökkipihaa, niitä voi auttaa hakemalla ojanpenkasta savea lähemmäs rakennusta. Pesien putoamista voi ehkäistä asettamalla räystään alle tukilaudan.

Kärppä voi asettua taloksi kuistin alle, ulkorakennukseen, kiviaitaan tai puupinoon.

Vikkelä myyränloukku

Jos mökkipihalta löytyy myyriä, ne voivat houkutella paikalle tehokkaan myyränverottajan, vikkelän kärpän. Se voi asettua taloksi kuistin alle, ulkorakennukseen, kiviaitaan tai puupinoon. Reviirin koko vaihtelee ravinnon määrän mukaan muutamasta hehtaarista jopa satoihin hehtaareihin. Elinpiiriään kärppä merkitsee ahkerasti pikkusormea ohuemmilla mustilla ulosteillaan sekä hieromalla itseään maastonkohoumiin. Kärppäemo synnyttää huhti–toukokuussa ja huolehtii poikasistaan yksin.

Talvihorroksesta herätessään siilit ovat nälkäisiä.

Heinikon puhisija

Kun maa sulaa, siilit lähtevät liikkeelle talvipesistään. Ne tekevät pesänsä rakennusten alle, kannonkoloon tai risukasaan. Talvihorroksen aikana siilit voivat menettää jopa puolet painostaan, joten herätessään ne ovat nälkäisiä. Siilit ovat pääasiassa hyönteissyöjiä, mutta niille kelpaa monenlainen ravinto madoista nilviäisiin. Kevään pariutumisaikana siileillä on kiirettä, etenkin uroksilla, jotka yleensä heräilevät horroksestaan ennen naaraita.

Pohjamutien talviasukas

Huhti–toukokuussa järvien ja lampareiden pohjamudissa, lähteissä ja jopa vanhoissa kaivoissa talvehtineet sammakot kiirehtivät kutupaikoilleen. Sellaisiksi kelpaavat monenlaiset rannat, ojat ja lammikot, joissa innokkaimmat kurnuttavat jopa keskellä päivää. Suojaisissa ojissa ja lammikoissa kutu ja nuijapäät ovat turvassa kalojen saalistukselta. Toisaalta vaarana on lammikoiden kuivuminen tai ravinnon loppuminen. Ruuan saatavuus vaikuttaa nuoruusvaiheiden kehitysvauhtiin, mutta keskimäärin kymmenen viikon kuluttua pikkusammakot siirtyvät vedestä kosteisiin maaympäristöihin, rannoille ja soille.

Sammakot kiirehtivät kutupaikoilleen huhti-toukokuussa.