TilaajilleMuiston ja unohduksen maa - Voiko lähiluonto kukoistaa siellä, missä ihmiset nukkuvat viimeistä untaan?
Luonnon läsnäolo hautausmaalla tuo lohtua ja muistuttaa elämän kiertokulusta. Sillä, miten vaalimme rakkaidemme muistoa, on suuri vaikutus hautausmaan luonnon monimuotoisuuteen.
Ei ole itsestään selvää, että elollisen olennon täytyy kuolla.
Kuoleminen on kehittynyt evoluutiossa, koska se on hyödyllistä elämälle. Kuolema uudistaa kudoksia, luo monimuotoisuutta ja synnyttää tyhjää tilaa.
Päättymätön elämä olisi itse asiassa epäedullista ihmiselle ja monille muille eliölajeille.
Ajatuksen esitti alun perin saksalainen evoluutiobiologi August Weismann vuonna 1889. Viime keväänä sen nosti luennossaan esiin suomalainen ekologi ja evoluutiobiologi, Oxfordin yliopiston tutkijatohtori Aura Raulo.
