Kun rovaniemeläinen Outi Manninen oli ensimmäisellä luokalla koulussa, hänen piti muiden oppilaiden tapaan syksyn tullen kerätä kaksi litraa puolukkaa ja tuoda saalis kouluun. Yhdessä kerätyistä marjoista keitettiin hilloa koulun keittiossä. Sitä popsittiin pitkin lukuvuotta niin kaalilaatikon kyljessä kuin perunamuussin kaverina – ja kyllä maistui.

Nyt Manninen on Luonnonvarakeskuksen tutkija, jonka osaamisaluetta on metsän aluskasvillisuus, etenkin variksenmarja, mustikka – ja puolukka.

”Suosikkimarjani ei ole puolukka. Sen makumaailma jakaa mielipiteitä”, Manninen tunnustaa heti aluksi.

”Arvostan puolukkaa. Se on tavattoman kaunis marja. Ei olekaan mikään ihme, että puolukkametsässä tulee hinku kerätä kaikki hehkuvan punaisena pilkottavat marjat.”