Patvinsuon kansallispuiston länsipuolella sijaitsevaan jättimäiseen mäntyyn on kaiverrettu sotavuosina vuosilukuja ja päivämääriä, joiden merkityksistä ei ole tietoa.

Tätä Rauvunvaaran vuosilukupuuta on sanottua myös Kellomännyksi, sillä vaaran torpan ikkunasta katsottuna aurinko paistoi puun kohdalta kello 12.

Aiemmin tämä ja toinen keloutunut mänty ovat olleet vaaran viljelysten laidassa, mutta nyt pellot ovat metsittyneet.

Karsikkopuuksi tai muistopuuksi, jollainen Patvinsuon mäntykin on, valittiin kypsään ikään ehtinyt mänty. Sen runkoon kuorittiin taulumainen alue, johon kaiverrettiin tärkeiden tapahtumien päivämääriä.

Tyypillisesti karsikkopuuhun merkittiin ihmisten kuolinpäivä tai kuolinvuosi. Siihen saatettiin myös kaivertaa päivä, jolloin vainaja vietiin rekikyydillä kirkkomaahan karsikkopuun tai -metsän ohi. Myös erilaisten merkkitapausten – karhunkaadon, kalansaaliin tai rauhan – muistoksi saatettiin tehdä karsikkopuu.

Puun runkoon on kaiverrettu vuosilukuja ja nimikirjaimia. Kuva: Satu Juvonen

Kun vainajan henki vaelsi kohti kotia, hän huomasi karsikkopuussa nimikirjaimensa. Kaiverruksen nähtyään vainaja muisti olevansa kuollut ja palasi takaisin leposijoilleen eikä tullut elävien joukkoon kummittelemaan.

Usein suvulla oli oma karsikkopuunsa. Joissain paikoissa, kuten Saarijärven Pyhäkankaalla, näistä muistopuista on syntynyt kokonainen karsikkometsä.

Karsikkopuut näyttävät liittyneen etenkin savolaiseen ja karjalaiseen kulttuuriin. Tämän puuperinteen kukoistusaikaa on ollut 1600–1800-luku.

Käpytikka jättää karsikkopuuhun oman merkkinsä. Kuva: Satu Juvanen

Karsikot olivat pyhiä paikkoja, joissa tämän- ja tuonpuoleinen olivat ja ovat liki toisiaan. Kun karsikkoon vielä vietiin ruokauhreja, ei ole ihme, että kirkko suhtautui niihin epäluuloisesti. Tunnetaan tarinoita kirkkoherroista, jotka kirkkolain hengessä määräsivät kaatamaan karsikkopuut, mutta yksikään kyläläisistä ei suostunut tarttumaan kirveeseen.

Karsikkopuiden kukoistusaika oli 1600–1800-luvuilla. Kuva: Satu Juvanen

Talousmetsiin tottuneelle nykyihmiselle viisisataavuotiaan karsikkopuun läheisyyteen hakeutuminen voi olla hyvin vahva kokemus. Vanhan puun lähellä on luontevaa hiljentyä, mietiskellä ja vaikkapa muistella edesmenneitä. Puun hidas aikakäsitys suhteuttaa oman elämän kysymyksiä. Puu rauhoittaa ja auttaa hyväksymään oman osan, paikan ja mitan.

Retkivinkkejä karsikkopuille

Murtovaaran talomuseon lähellä on karsikkopuu. Rauno Pelkonen / Vastavalo

1) Suomun karsikkopuu, Lieksa | Suuren hongan kyljen alttarimaiseen pilkkaan on kaiverrettu useita Siposen ja Turusen metsänvartijasukuihin kuuluneiden ihmisten kuolinpäivämääriä. Varhaisimmat merkinnät ovat 1870-luvulta, myöhäisin vuodelta 1973. Puu sijaitsee Lieksassa Patvinsuon kansallispuistossa luontopolun varrella lähellä Suomun luontotupaa.

2)Murtovaaran karsikkopuu, Valtimo | Tämän massiivisen puun ympärysmitta on yli kolme metriä. Vanhimmat merkinnät ovat 1800-luvun puolivälistä ja ne liittyvät Murtovaaran asukkaisiin. Nykyisin Murtovaarassa toimii vaara-asutusta esittelevä talomuseo. Puun erityisyyttä lisää sen sijainti Murtovaaran eheän pihapiirin välittömässä läheisyydessä.