Repoveden polkuja juosten
Vaikka polulla lunta on alle kymmenen senttiä, juoksukengät kastuvat jo lenkin alkumetreillä. Kylmä ei ehdi kuitenkaan tulla, sillä lämpötila on nollassa ja syke nousee tappiin heti lenkin alussa – valitsin nimittäin reittini niin, että polku kiipeää heti aluksi Repoveden kansallispuiston Olhanvanvuorelle.
Olen tullut Kouvolan pohjoispuolella sijaitsevaan Repoveden kansallispuistoon muutamaksi päiväksi nauttimaan kallioiden, metsien ja järvien muodostamista jylhistä maisemista sekä helmikuisen valon ja sumun vaihtelusta. Nyt kevyen retkipäivän päätteeksi suuntaan vuokratuvan lämmöstä juoksulenkille vielä hämärtyvään iltaan.
Valitsen reitiksi 4,3 kilometrin pituisen Korpinkierroksen, jolloin matkaa vuokramökiltä siirtymineen tulee reilut kuutisen kilometriä. Retkikaverilta lainatut liukuesteet kenkiin osoittautuvat tarpeelliseksi jo tuossa ensimmäisessä hikisessä nousussa.
Huipulla Olhavanvuorella tasaan hengitystä ja katson, miten sumu maalaa maiseman salaperäisen harmaaksi. Vaaleasta järven jäästä kohoava tumma metsä ei juuri värisävyjä tarjoile. Vain korpin raakunta jossain kaukana rikkoo hiljaisuuden.

Helmikuinen ilta on sumuinen ja lämpötila on nollissa.

Repovedellä on paljon sekamatsää, jossa viihtyy esimerkiksi liito-orava.
Olhavanvuoren jyrkänteeltä on 50 metrin pituinen pystysuora pudotus Olhavanlammelle. Aiemmin päivällä ihailimme kalliomaalauksia kallionseinämän alapuolella jäiltä käsin.
Metsähallitus suosittelee polkujuoksuun kolmea reittiä Repovedellä. Niissä eniten nousuja on kymmenen kilometrin Vuortenvaellus-reitillä, Koppelonkierros (8,2 km) taas mutkittelee kansallispuiston rauhallisemmalla puolella. Reilun seitsemän kilometrin Kuutinkierto on tällä hetkellä sellaisenaan pois pelistä, sillä se vaatii venetaksia sekä nyt remontissa olevan Lapinsalmen riippusillan ylityksen.
Näitä reittejä yhdistelemällä ja karttaan tutustumalla voi suunnitella itselleen sopivan reitin, jonka varrelle voi sijoitella mukavasti kansallispuiston eri osien parhaat palat ja sopivimmat taukopaikat.

Nastalenkkarit tai liukuesteet helpottavat juoksua talvella, varsinkin mäkisessä maastossa.
Monipuolista luontoa ja hyvät palvelut retkeilijälle
Vuoren valloituksen ja pakollisen maisemanihailutauon jälkeen alaspäin hölkkäily tuntuu leppoisalta. Polku mutkittelee kalliota alas, ja lumi on tasoittanut pahimmat juurakot. Suurin osa puistosta on vanhaa metsätalousmetsää, mutta Olhavanvuoren rinteillä näkyy myös vanhempaa puustoa. Lunta on niukasti, ja juoksu sujuu helposti.
Kesällä Repoveden polkuja ja metsäteitä tallaavat monet kulkijat, sillä puisto on kahdeksanneksi suosituin kansallispuisto Suomessa 100 900 vuosittailla kävijällään.

Kallioita peittää ohut lumikerros. Reitti ja polut erottuvat hyvin maastosta, eikä karttaa tarvitse juostessa vilkuilla.
Sydän hypähtää kurkkuun, kun aivan polun vierestä säntää lentoon kaksi lintua. Muuten täysin hiljaisessa metsässä siipien hätäiset äänet kiirivät kauan. Pyyt pakenevat hämärtyvän metsän suojiin.
Pyy viihtyy Repoveden sekametsissä aluskasvillisuuden joukossa. Tiheiköissä se on suojassa pedoilta ja siellä riittää ravintoa talvellakin – pyylle maistuu lehtipuiden norkot ja silmut. Yöksi pyy kaivautuu kieppiin, mutta vähälumisena talvena se viettää yönsä kasvillisuuden turvissa.

Pyyn jäljet lumessa.
Repoveden alue on vanhaa talousmetsää, josta on kaadettu tukkeja vuosisatoja ennen kansallispuiston perustamista ja kuljetettu niitä vesistöjä pitkin Kemijokeen ja siitä edelleen metsäteollisuuden käyttöön. Metsänkäytön historian voi huomata reitin varrella esimerkiksi puiden nuoresta iästä sekä metsäteiden määrästä.
Korpinkierroksen pohjoispäässä suojelualueen rajaa on vaikea olla huomaamatta. Kun polku kaartaa takaisin etelään, paistaa heti rajalta alkava hehtaarien kokoinen avohakkuu.
Loppupuolella reitti kulkee vanhan metsätien pohjaa. Tässä kohtaa lunta on enemmän, ja polkua on tallannut vain muutama kulkija ennen minua, joten juokseminen on astetta raskaampaa.
Reittini kääntyy pian takaisin Olhavan laavulle. Sieltä löytyvät retkeilijää palvelevat nuotiopaikka, huussit sekä kaivo, josta voi täyttää juomapullot.
Repoveden reitit tarjoavat paljon valinnanvaraa polkujuoksijalle, ja vaativuutta voi säädellä maastokarttaa tutkimalla. Suosituimmat reitit ovat talvellakin tallattuja, ja osa merkatuista reiteistä on aurattuja metsäautoteitä.
Repoveden kansallispuistoon voi tulla päiväretkelle, mutta paremmin alueeseen pääsee tutustumaan yöpymällä vuokramökeissä tai teltalla.
Reposalmen silta on edelleen käyttökiellossa, joten Lapinsalmen parkkipaikkaa ei aurata, ja kansallispuistoon kannattaa tulla Tervajärven tai Saarijärven sisäänkäynneiltä.
Valoa riitti juuri sopivasti lenkilleni, sillä metsänpeitto alkaa tummua, kun saavun vuokratuvan pihaan. Ihailen vielä hetken alkukevään iltataivaalle katoavia värejä Kuutinlahden rannalla. Tuvan ikkunasta kajastaa lämmin valo. Otan lenkkikengät lämpimään tupaan kuivumaan. Tämän liikunnallisen retkipäivän kruunaa reissukaverin valmiiksi lämmittämä puusauna.
Repoveden kansallispuisto
- Perustettu vuonna 2003.
- Alueen jylhät kalliot ja maanmuodot ovat jääkauden muovaamia. Päänähtävyyksiä muun muassa Mustalamminvuoren näkötorni, joka tarjoaa upeat näkymät kansallispuistoon.
- Järvien ja salmien sokkelot sopivat kesällä melontaan. Talvella jäitä pitkin voi tutustua esimerkiksi kalliomaalauksiin, muista kuitenkin turvallisuus.
- Repovedellä on sekä luonnontilaisia että entisiä talousmetsiä. Metsäautoteitä hyödynnetään nykyisin retkeilyyn. Polkuverkosto on monipuolinen.
- Kansallispuiston alueella elää hirviä, saukkoja, majavia ja metsäkanalintuja. Repovedellä viihtyy myös liito-orava.