Retkeilyn ympäristökuorma voi olla yllättävän suuri – Entä jos lähtisit seuraavalle retkelle julkisilla?
Retki edessä? Ennen reissua täytyy käydä ostamassa uudet retkeilyhousut ja makuualusta. Omalla autolla pääsee kätevästi retkikohteeseen, ruoaksi ostetaan läjäpäin grillimakkaraa muovikääreissään.
Retkeilyn ajatellaan olevan oikea luonnonystävän harrastus, mutta kun retkeilyä tarkastelee ekologisuuden näkökulmasta, sen ympäristökuorma voikin olla yllättävän suuri.
Suomen ympäristökeskuksen tutkija Marja Salo arvioi, että retkeilyssä, kuten muussakin yksityishenkilöiden kulutuksessa, liikkuminen on suuri tai jopa suurin päästölähde.
Fossiilisilla polttoaineilla kulkeva henkilöauto on helppoudestaan huolimatta huonoin vaihtoehto.
”Lähikohteissa retkeily on keskeinen valinta, kun kiinnittää huomiota retkeilyn päästöihin”, Salo toteaa.
Moniin luontokohteisiin ja kansallispuistoihin pääsee myös julkisilla liikennevälineillä. Tänä kesänä esimerkiksi Repoveden kansallispuistoon voi matkustaa junalla 20. kesäkuuta alkaen, kun VR ottaa uudestaan käyttöön Hillosensalmen aseman. Asemalta on tosin 7 kilometrin matka kansallispuistoon. Matka taittuu esimerkiksi polkupyörällä, taksilla tai vaikkapa meloen.
Mahdollisimman vähän uusien varusteiden ostamista
Varsinkin pidemmille retkille erilaisia varusteita voi hankkia loputtomiin, vaikka vähälläkin selviää. Jos uusia varusteita ostaa paljon, retkeilyn ympäristökuorma kasvaa. Varusteiden valmistamiseen ja kuljettamiseen kuluu rutkasti energiaa ja raaka-aineita, ja siitä syntyy myös hiilidioksidipäästöjä.
Retkeilyvarusteita hankittaessa kannattaa kiinnittää huomiota varusteiden kestävyyteen ja korjattavuuteen. Silloin uusia tavaroita ja vaatteita tarvitsee ostaa mahdollisimman harvoin. Ympäristömerkkeihin Salo kehottaa suhtautumaan kriittisesti.
”Merkkien taustat kannattaa tarkistaa ennen kuin niihin luottaa sokeasti, ettei päädy viherpesun kohteeksi.”
Varusteita kannattaa hankkia käytettynä. Myös lainaaminen on hyvä vaihtoehto. Esimerkiksi Hygglo-sivustolla voi vuokrata varusteita tai vaikka laittaa omia varusteitaan vuokralle.
Valitse kasvispainotteista ruokaa
Retkiruoan suhteen on hyvä pitää mielessä ohjeet, jotka pätevät arkeenkin. Mahdollisimman paljon kasviksia, mahdollisimman vähän hävikkiä.
Hävikki ei tosin ole retkillä usein kovin suuri ongelma, sillä varsinkin pidemmillä retkillä ruoat mitoitetaan tarkasti eikä ylimääräistä juurikaan kanneta mukana.
Entä kuinka suuri osa retkiruoan ympäristökuormasta muodostuu pakkauksista? Retkellä ruoat pakataan usein erillisiin pakkauksiin, joissa käytetään monesti muovia.
”En olisi kovin huolissani pakkausmateriaaleista. Elintarvikepakkausten osuus ruoan ympäristökuormasta on tyypillisesti aika pieni”, Salo toteaa.
”Sillä on suurempi merkitys, millaista ruokaa syö. Retkelläkin kannattaa syödä kasvispainotteisesti.”
Huolellinen pakkaaminen myös vähentää hävikkiä. Kun ruoat on pakattu vesitiiviisti, ne eivät kastu ja mene pilalle.
Retkikeittimien ympäristöystävällisyydessä on eroa, vaikka Salo ei sillä juurikaan vaivaisi päätään. Erot ovat pieniä, eikä ruoanlaittoon yleisesti mene retkiolosuhteissa kovinkaan paljon energiaa.
Spriikeitin ja risukeitin ovat kuitenkin kaasukeitintä ekologisempia vaihtoehtoja, sillä ne toimivat uusiutuvalla energialla ja roskaavat vähemmän.
Luontosuhde vahvistuu
Vaikka retkeilyn ympäristökuormaan on hyvä kiinnittää huomiota, Salo huomauttaa, ettei retkeilyn kulutusvaikutuksilla välttämättä ole kovin suurta merkitystä verrattuna muihin arjen valintoihin. Suurin osa retkeilee vain murto-osan ajastaan, joten tärkeämpää on se, millaisia valintoja tekee kotona.
Lähiretkeily on yleisesti ottaen ekologinen tapa viettää vapaa-aikaa verrattuna esimerkiksi muuhun matkailuun.
”Ulkoilmaretkeily itsessään on ympäristöystävällistä. Infrastruktuuria tarvitaan vain vähän ja energiankäyttö on hyvin pientä verrattuna esimerkiksi kodin sähkönkulutukseen.”
Lisäksi retkeily voi vahvistaa luontosuhdetta, millä on positiivisia vaikutuksia myös muuhun elämään.
”Retkeily voi lisätä arvostusta luontoa kohtaan. Se voi saada miettimään yleisemminkin sitä, millaisia kulutusvalintoja tekee.”