Turusta löytyi Suomelle uusi heinäsirkkalaji, piennarheinäsirkka Chorthippus dorsatus.

Jorma Lankinen kuvasi lajin yksilön 16. elokuuta ja lähetti otoksen Facebookin Suomen ötökät -palstalle kysyen, mikä kuvassa on. Vastauksia ei tullut.

Palstalle tulee jatkuvasti heinäsirkkojen kuvia, joista lähes kaikissa on ketoheinäsirkka tai joku muu hyvin yleinen laji. Tämä näytti minusta erilaiselta ja rupesin epäilemään, että kyseessä olisi piennarheinäsirkka. Lähetin Jormalle viestin, jossa pyysin häntä etsimään lisää yksilöitä. Hän ei siinä onnistunut, joten päätin lähteä käymään kohteessa.

Sovimme tapaamisen Turun ja Ruskon rajaseudulle 23. elokuuta. Vaimoni Satu lähti mukaan. Jorma esitteli heinikkoisen löytöpaikan meille. Olin varustautunut haavilla.

Ensimmäisellä haavinvedolla löytyi luteita, hämähäkkejä ja kovakuoriaisia. Toinen haavinveto toi heinäsirkkoja. ”Tämähän on juuri sellainen, niin tämäkin, ja tämä näyttää kyseisen lajin nymfiltä.”

Löysimme myös heinätöpökatteja, niittyheinäsirkkoja ja nurmiheinäsirkkoja, mutta piennarheinäsirkka oli selvästi runsain suorasiipinen. Arvioin nähneemme sata piennarheinäsirkkaa – tai ainakin siksi yksilöitä luulimme.

Piennarheinäsirkka muistuttaa läheisesti useita muita heinäsirkkoja, lähinnä niitty-, nurmi- ja rantaheinäsirkkaa. Se on pitkäsiipisempi kuin nurmiheinäsirkka, joka esiintyy kuitenkin joskus pitkäsiipisenä muotona. Sillä on siiven tyvessä pieni ulkonema, joka puuttuu niittyheinäsirkalta. Sen etuselän sivuharjanteet eivät ole niin suorat kuin rantaheinäsirkalla, mutta ne ovat suoremmat kuin niittyheinäsirkalla.

Piennareinäksirkkakoiras. Kuva: Jorma Lankinen

Määritys on siis syytä tehdä useiden tuntomerkkien perusteella. Väritys vaihtelee lajinsisäisesti, eikä näitä samannäköisiä heinäsirkkoja tule määrittää pelkästään yleisvaikutelman perusteella.

Piennarheinäsirkka on tunnistettavissa helpoiten koiraan kutsulaulun perusteella. Laji sirittää melkein kuin nurmiheinäsirkka, mutta piennarheinäsirkan sirahdussarjassa on tiivistempoinen ”loppuhäntä”, jollaista nurmiheinäsirkan kutsuun ei kuulu.

Pahaksi onneksi säätila Turussa oli pilvinen, eikä siritystä kuulunut. Useat hepokatit sirittävät yölläkin, mutta heinäsirkat lähinnä silloin, kun auringonpaiste nostaa ruumiin lämpötilan riittävän korkeaksi. Odotimme paistetta, mutta saimme lopulta sadetta. Siritys jäi kuulematta.

Piennareinäksirkkakoiras. Kuva: Sami Karjalainen

Olin kuitenkin pyydystänyt muutamia yksilöitä. Lajinmäärityksen varmentamiseksi sirkkakoiras pitäisi saada sirittämään. Kodin lamput ovat nykyisin ledejä, jotka eivät tuota riittävästi lämpöä yllyttääkseen heinäsirkan sirittämään. Lopulta löysin 25 watin kohdevalon. Asetin heinäsirkan ylösalaisin käännetyssä kynäpurkissa lampun eteen. Kynäpurkki on metallinen ja reikäinen, joten lämpö kulkee sisään ja ääni ulos.

Heinäsirkka puhdisti tuntosarviaan ja silmiään, käveli purkin ympäri ja asettui lämpimimpään kohtaan. Tunnin kuluttua se antoi näytteen äänestään. Sain sen kännykällä talteen.

Ja kyllä, se siritti niin kuin pitikin. Nyt on varmaa, että kyseessä on piennarheinäsirkka, Chorthippus dorsatus. Onneksi olkoon maalle uudesta lajista, Jorma Lankinen! Kyseessä on vasta 36. laji Suomen suorasiipisten lajilistalle.

Todennäköistä on, että piennarheinäsirkkoja esiintyy Turun seudulla monessa muussakin paikassa ja ehkä muuallakin Etelä-Suomessa.

Koska piennarheinäsirkka esiintyy löytöpaikalla hyvin runsaslukuisena, kyse ei ole tämänkesäisestä vaeltajasta. Laji on varmaankin esiintynyt kyseisessä paikassa jo vuosien ajan. Todennäköistä on, että piennarheinäsirkkoja esiintyy Turun seudulla monessa muussakin paikassa ja varmaan jossain muuallakin Etelä-Suomessa. Niitä ei ole vaan löydetty ja tunnistettu. Lajin löytyminen Suomesta ei ole yllätys, sillä se on esiintynyt pitkään Virossa ja Etelä-Ruotsissa.

Monet heinäsirkat suosivat paahteisia ja kuivia olosuhteita, mutta piennarheinäsirkka suosii kosteampia paikkoja, kuten heinikoita. Se ei liene erityisen vaativa, joten se voinee nimensä mukaisesti löytyä myös tavalliselta aurinkoiselta tienpientareelta.

Kuuntele vertailun vuoksi nurmiheinäsirkan kutsulaulua.