Täällä on ihanat rannat, saaret ja ihmiset. Ei vettä rantaa rakkaampaa kuin oman mökkiranta ja järvi. Sinne on huuhdottu surut suuret ja sen rannoilla kuulet ilot ja naurut uudet. Sukupolvesta toiseen on aina tultu, koettu ja rakastuttu. Sen tarjoaa tämä järvi ja ihmiset sen rannoilta.
Anniina Siponen, Koivujärvi, Kiuruvesi

Pyysimme Suomen Luonnon kesänumeron Ei vettä, rantaa rakkaampaa -artikkelin yhteydessä lukijoitamme kehumaan omaa järveään. Ja niitähän tuli mukavasti. Maamme upeat järvet saivat yli 250 kehua. Vastaajien kesken arvottiin Norppa-pyyhepaketti, jonka voitti Pyhäjärvelle kehunsa antanut Paavo Juntunen Joensuusta. Onneksi olkoon!

Ilahduttavaa oli se, että järvikehut jakautuvat hyvin monelle eri järvelle. Kehuissa nimittäin mainittiin peräti 143 järveä. Eniten kehuja sai Littoistenjärvi Liedon ja Kaarinan kuntien rajamailla. Sitä ylistettiin peräti 25 vastauksessa.

Aina Littoisissa asuneena järvi on todella tärkeä. Lapsena käytiin uimassa koulunrannalla tai hiakulla. Nuorena kaveriporukalla oltiin yötä myöten rannalla tai järven jommassakummassa pikkusaaressa. Littoisten hiekkarannan tanssilavalla oli 1980-luvulla limudisco, jossa esiintyivät muun muassa Hanoi Rocks ja Popeda, siellä piti tietenkin myös olla aina! Ensimmäinen sydänsurukin on rannalla itketty! Neljä omaa lastani olen uittanut siellä ja nyt jo kolme lastenlasta myös.
Maarit Kauhava, Littoistenjärvi

Opettapuolisoni on vienyt japanilaisia kollegojaan Littoistenjärvelle. Kerran hän huolestui japanilaisen hiljaisuudesta ja kysyi, mikä on. ”Yritän painaa tämän hetken ja maiseman sydämeeni”, tämä vastasi.
Eeva-Liisa Pekanheimo, Littoistenjärvi

Toiseksi eniten kehuja sai suuri ja kaunis Saimaa, jota kehaistiin 16 vastauksessa.

Saimaa, varsinkin sen suurin vesistö Suur-Saimaa, on suomalaisessa mittakaavassa lähes ääretön vesistö isoine selkineen ja lukemattomine saarineen. Siellä luonto näyttää mahtinsa joka vuodenaikana, ja ihminen asettuu oikeaan mittakaavaansa sen suuruuden edessä. Rikas eläimistö niin maalla, vedellä kuin ilmassa jonka suojeluun on herätty, eikä onneksi liian myöhään. Lukemattomia mahdollisuuksia viettää vapaa-aikaa tai kokea järviluonto. Syy miksi palaan kotiseudulleni Saimaan äärelle aina uudelleen, löytyy kuitenkin sen syvästä rauhasta. Illaksi järvi hiljenee, ja tuntuu että sen rannoilla ei ole mitään. Mutta siellä on kaikki.
Jesse Pylsy, Suur-Saimaa, Taipalsaari

Norpat, norpat ja norpat. Pelkästään se tieto, että saattaa nähdä norpan, tekee Saimaasta ainutlaatuisen. Etelä-Saimaalla norpat on harvassa, muttei mahdottomuus.
Nea Kähkönen, Saimaa, Imatra

Monissa vastauksissa palattiin muistelemaan eloisasti ja koskettavasti lapsuuden kesiä, jolloin aina paistoi aurinko ja järvivesi oli ihanan lämmintä. Kesiä vietettiin parhaimmillaan koko suvun voimin järven rannalla. Muistoissa isän nauru veneretkellä helähtää mieleen kirkkaana tai mummot ja papat kulkevat kalakavereina edelleen elävinä kuin kuvajainen järvessä.

Kyyvesi on ehkä Suomen kaunein järvi, jossa on kertomuksen mukaan saaria yhtä paljon kuin päiviä vuodessa. Liekö savolainen legenda? Kyyvesi on muistojen paikka. Isän ja äidin kanssa kävimme talvisin pilkillä ja kesäisin veneilemässä. Isän nauru, kun vesi roiskui veneen reunaan. Lämmöllä muistelen noita aikoja. Ja aina ne muistan kun palaan kotiseudulle käymään.
Mirja Suoknuuti, Kyyvesi, Haukivuori

Lapsuuteni ja elämäni järvi on meteoriitin muodostama Sääksjärvi Kokemäellä Satakunnassa. Isovanhempieni mökillä on vietetty ihania lapsuuden kesiä koko suvun voimin. Koivun kohina, lokin kirkuna, perämoottorin kaukainen ääni ja kangasmetsän sekä suopursun tuoksu ovat kultaakin kalliimpia muistoja. Vielä aikuisenakin meillä on pieni vene Sääksjärvellä ja siellä järven selällä voin palata aina lapsuuden kesiin. Isovanhempieni mökki on jo myyty ja mummua ja pappaa ei enää ole, mutta muistot ovat tallessa sydämessäni.
Susanna Koivula, Sääksjärvi, Kokemäki

Kallaveen rannalla vietin lapsuuteni kesät Mummonniemen mökillä Vehmersalmen saaressa. Mummon ja hänen siskonsa Maija-tädin kanssa lähettiin nostamaan kalaverkot aamuyöstä. Kalat siivottiin rannassa ja kaloista tehtiin maailman parasta kalakukkoa mökin puu-uunissa. Sauna lämpesi puilla ja veden korkealla ollessa päästiin uimaan saunan kynnykseltä. Lapsuuden kesissä vesi oli aina lämmintä. Serkkujen kanssa uitiin niin kauan, että vanhemmat varoittelivat räpylöiden kasvamisesta. Kallavesi osasi myös olla tumma ja myrskyisä. Muistan vaahtopäiden tyrskeen pienen veneemme laitojen yli. Aina kuitenkin luotin sekä veteen että aikuisten taitoon ohjata venettä. Aina tunsin rakkautta ja kunnioitusta luontoa ja aavaa vettä kohtaan.
Hanna-Kaisa Immonen, Kallavesi, Kuopio

Lapsuuteni päättymättömät kesät uinteineen, aurinkoineen, ukkosmyrskyineen, itikoineen, onkimisineen, intiaanileikkeineen ja souturetkineen Koivujärven Vattusaaren kesämökillä. Pitkän talven aina odotin neljänsadan kilometrin päässä kesää ja pääsyä Koivujärven mökille. Niin rakas järvi oli, että aikuisena ei enää tarvitse odottaa sinne pääsyä, kun sen rannalta löytyi koti ja saan olla järveni rannassa aina. Nyt se on myös omien lasteni kotijärvi ja minun järvestäni tuli heidänkin lapsuusmuistojensa tapahtumapaikka. Aika kuluu, sukupolvet vaihtuvat. Mutta samat aallot huuhtovat aina vaan rantakallion pintaa. Maailma muuttuu ja mullistuu ympärilläni, mutta jokin on ja pysyy. Koivujärvi.
Miisa Kivinen, Koivujärvi, Kiuruvesi

Lapsuuteni mellastuspaikka, meidän kylän järvi. Johanna Vuoksenmaa on kuvannut Vesiystäviä-kirjassaan järveä näin: ”Vesi, jossa peikot käyvät öisin pesulla.” Olen saanut olla yksi näistä onnellisista peikoista.
Veera Yli-Jama, Pikku-Kyynärö, Lempäälä

Kuva: Johanna Mehtola

Vastauksissa paljastui paljon myös järvien aiempaa historiaa, kuten vaikkapa Oriveden Längelmävedeltä. Sen syvyyksiin on upotettu myös kirkonkello.

Längelmävesi on kaunis syntymäjärveni, jonka rannoilla elettyä elämää pohdin usein. 1600-luvulla maan nousemisen takia rantaviivat mullistuivat ja eräskin joenuoma kuivui melkein yhdessä yössä. Myllyt pysähtyivät, ihmiset olivat kauhuissaan. 1800-luvun alussa Kaivannon kanavaa rakennettaessa veden voima mursi portit ja Längelmävesi ja Roine asettuivat samaan tasoon ihmisten pyrkimyksistä tai aikeista välittämättä. Syntyi suur-Längelmävesi, jota pitkin voi nykyajan ranta-asuja veneillä Längelmäeltä Hämeenlinnaan asti. Oma mökkini seisoo entisellä rantapenkalla, vesi on karannut vuosisatojen pyörteissä parinsadan metrin päähän, mistä rantakoivun alta edesmennyt äitini lähti usein kesäiltoina uimaan kohti vastarantaa ja pysähtyi keskelle lahtea kellumaan ja katselemaan pilviä. Sellaisina kesinä sodasta ei ollut vielä tietoa. Paljon viljelysmaata on paljastunut aikoinaan, Längelmäveden kulttuurimaisemaa leimaavat rantaan ulottuvat pellot. Niille rannoille sijoittuvat sukuni ja kotikyläni tarinat ja omatkin kaikkein syvimmät luontokokemukseni. Voin haistaa elokuisen illan ohrapeltojen tuoksun, jään lemun sen alkaessa sulaa, kuulen suksien äänet maaliskuisen Pappilanselän jäällä eikä missään muualla vesi uidessakaan ole niin jollain lailla tutun oloista, monista merkityksistä tiheää. Längelmäveden rannoilla on raadettu päivä toisensa jälkeen raskaassa työssä, nähty nälkää ilman toivoa tulevasta ja toisaalta eletty yltäkylläisiä rauhallisia sunnuntaipäiviä; on pelätty vainolaista ja kätketty hädissään arvokas kirkonkello sen mutaisiin syvyyksiin, uitettu hevosia ja lampaita saariin, valmistettu tiiliä sen mudasta ja liotettu pellavia sen lahdissa. Sen kalat ovat olleet ihmisten hengenpitiminä ja sen uumenissa asuva kauhea Näkki on ollut uimataidottomien ihmispolojen turma. Sen jäihin on hukuttu ja hukutettu, sen rannoilta on lähdetty kohti tuntematonta ilman tietoa paluusta. Järvi kuitenkin vain on, vuosisadasta toiseen, sen oma maailma on paljolti ihmisiltä salattu ja sen ilta-auringossa välkkyvän pinnan alla toisenlaiset, meitä viisaammat olennot elävät elämäänsä, jota voi laiturilta käsin vain ounastella, ja tuntea olevansa itsekin pieni osa järven jatkuvaa elämän kiertoa.
Tarja Nikkilä, Längelmävesi, Orivesi

Vaikka suurin osa kehuista kohdistui kesäisiin järvimaisemiin ja kesäpuuhiin, monissa vastauksissa mainittiin myös talvisia touhuja. Järven jäällä on käyty pilkkimässä, luistelemassa ja hiihtämässä – sekä pulahdettu hyiseen avantoon. Keväällä on seurattu jäidenlähtöä ja muita merkkejä vuodenaikojen vaihtelusta. Järvi on opettanut myös monelle erilaisia taitoja ja lajituntemusta.

Kotini lähellä sijaitsevasta Näsijärveltä on ihania muistoja: aamupala kevätauringossa Näsijärven rannalla, yöuinteja ystävien kanssa, rannalla pesivän haapanan tarkkailua, syyssumuisen järven ihastelua, avantouinnit hyisessä pakkassäässä.
Tintti Kontuniemi, Näsijärvi, Tampere

Karjalan Pyhäjärvi on karu, kaunis, kirkas ja kalaisa suurjärvi Suomen itärajalla, osa järvestä Venäjän puolella. Vietin suuren osan lapsuuteni kesistä ukin kanssa kalastellen puuveneellä ja perheen kanssa retkeillen Pyhäjärvellä. Nykyisin asun saman järven rannalla, vain eri puolella järveä. Veneilemme, uimme, kalastamme ja nautimme järvimaisemasta. Muun muassa kaulushaikara, joutsenpariskunta ja ruskosuohaukka pesivät ihan lähellä meitä. Talvella luistelemme ja hiihdämme saman järven jäällä.
Tiina Koskinen, Karjalan Pyhäjärvi, Kitee

Olen syntynyt aivan Kivijärven rannalla. Kaikki lapsuuden kesien ja talvienkin ihanat muistot liittyvät Kivijärveen. Kesät olivat intiaanikesiä ja päivät kuluivat rannoilla pohlaillen ja kivien alta iilimatoja sekä kivikaloja etsien. Uimassa saatoimme veljieni kanssa käydä seitsemänkin kertaa päivässä. Talvella kolasimme luistelupaikan rantaan. Opettelin luistelemaan vanhoilla poikien hokkareilla. Kevät jäillä oli hienoa hiihdellä aurinkoisina päivinä rapsakalla kelillä. Lehmätkin kävivät juomassa järvessä niin kesällä kuin talvellakin siihen aikaan, kun vesi ei viellä tullut navettaan. Rakensimme naimisiin mentyämme oman talonkin kotikylälle aivan Kivijärven rantaan. Maisema Kivijärvelle oli kaunein taulu kodissani, muita tauluja ei tarvinnut. Muutin kymmenen vuotta sitten pois kotikylältäni pieneen taajamaan rivitaloasuntoon. Terassiltani on nyt upea maisema Kivijärvellä. On upeaa seurata vuodenaikojen vaihtelua. Jäiden lähtö keväisin on mielenkiintoista seurattavaa. Terassilta pääsen polkua pitkin mäen alle rantaan, jossa on taloyhtiömme veneranta ja uimapaikka. Olen ollut onnekas, kun olen saannut elää koko elämäni puhtaan ja kalaisan Kivijärven rannalla. Kivijärvi on minulle rakas, enkä muuttaisi tältä rannalta koskaan pois.
Marja-Leena Suikka, Kivijärvi, Luumäki

Olen viettänyt lapsuuteni kesät mökillä pienen Syväjärven rannalla. Ja nyt aikuisena asun kävelymatkan päässä, joten voin käydä joka päivä koiran kanssa katsomassa miten järvi elää ja maisema muuttuu vuoden kierrossa. Olen oppinut uimaan, soutamaan, melomaan, kalastamaan, ravustamaan, luistelemaan ja hiihtämään Syväjärvellä. Tunnen Syväjärven linnut ja odotan kuikkien ja harmaahaikaran paluuta sekä kaakkureiden ylilentoa joka kevät. Rannassamme on laavu, jossa nukuin viime vuoden aikana vähintään yhden yön kuukaudessa, usein enemmänkin. Järven rannassa on useita lähteitä. Leväkukintoja siellä ei onneksi ole vielä milloinkaan näkynyt.
Mirja-Leena Hirvonen, Syväjärvi, Kangasala

Kuva: Johanna Mehtola

Järvimaisemissa on mukava touhuta kaikenlaista, mutta monelle ne tarjoavat myös terapeuttisia elämyksiä, psyykkistä ja fyysistä turvaa sekä mielenmaisemia, joihin palata. Niihin koetaan myös voimakasta kaipuuta ja halua palata uudestaan ja uudestaan.

Oulujärvi on koti, mielen maisema ja selviytymiskeino. Se tarjoaa kodin, ravintoa ja vettä lukuisille lajeille sekä erityisesti ihmiselle elämyksiä, mutta myös psyykkistä ja fyysistä turvaa. Erämainen, suuri järvi on helmi tässä hektisessä ajassa ja säästynyt vielä pahimmilta nykyhetken vitsauksilta. Upeat selät ja saaret tarjoavat retkeilijälle aina uutta löydettävää – ympäri vuoden. Tutuiksi ovat tulleet hankikelit, saarien linnut, leppoisat uimavedet, jään äänet ja vaahtopäiden pärskeet. Sen aaltojen sekaan on useat murheet laimentuneet mutta myös nauru raikunut vastarannalle asti. Oulujärvi on ollut tuossa aina, tukena ja turvana ja monimuotoisuuden luojana.
Paula Ratava, Oulujärvi, Vaala

Kilpisjärven kylää hallitsee kaksi asiaa vuodenajasta riippumatta, sekä Saana-tunturi, että Kilpisjärvi. Kilpisjärvi on mystisen kaunis, jylhä, mahtipontinen, kahlitsematon, kuin luonto parhaimmillaan. Välillä se myrskyää kuin meri, sinne ei silloin ole asiaa pienellä ihmisellä. Kun sen pinta on tyven, se rauhoittaa mielen, mykistää kauneudellaan. Vie murheet mennessään. Se määrittelee kesän ja talven tulon. Se on uskomattoman kirkasvetinen, ja niin virkistävä hellepäivänä tai saunan jälkeen! Se määrittelee kaiken, järven mieli kertoo, millainen päivästä tulee. Täällä jylhän luonnon keskellä.
Katri Niskanen, Kilpisjärvi

Auringonlasku ja näkymä, johon ei ikinä kyllästy, kuikan huuto kesäyössä, lukuisat souturetket ja tietenkin uiminen ja veden parantava vaikutus; niin hyttysen pureman kutina kuin ihon kuivuus katoaa.
Noora Vakkila, Ylä-Kuomio, Hietanen

Samaan rauhoittavaan ja ajatuksia uudistavaan tunnelmaan pääsen muidenkin järvien äärella tämän järven rannoilla saaduilla ‘opeilla’: katsele, kuuntele, hengitä.
Heini Puro, Pitkäjärvi, Sysmä

Olen juuri täyttänyt 79 vuotta ja olen viettänyt elämäni jokaisen kesän Enäjärven saaressa. Enäjärvi on suuri monisaarinen, puhdas ja hyvin hoidettu järvi. Toivon saavani palata tänne vielä vuosia eli niin kauan kun jalka nousee laiturilta veneeseen ja veneestä laiturille!
Anneli Jäntti, Enäjärvi, Karjalohja

Kuva: Johanna Mehtola

Monissa kehuissa vilahtelivat sukupolvien ketjut, mummot ja papat, enot ja tädit, äidit ja isät, siskot ja veljet. Joillekin taas juuri se oma tärkeä järvi on kuin rakas sukulainen tai ystävä.

Se on suuuuuri, rakas, moni-ilmeinen Ystävä, jonka äärellä asuu paljon pieniä ystäviä koskeloista härkälintuihin ja kuikista tiiroihin. Se on paljastanut melojalle monta hienoa salaansa ja piiloaan, se on loputtoman kaunis ja muuntuva seikkailupaikka. Sen äärellä on tilaa ja rauhaa. Talvella hiihdetään ja kävellään saariin, tassutellaan rantapatikoita koirien kanssa. Kesät uidaan ja melotaan, ja syödään Höyskän kalaa. Höytiäinen yhdistää kontiolahtelaiset.
Sipu Päivinen, Höytiäinen, Kontiolahti

Pernjärvi säilöö minulle kuiskauksia jo neljän sukupolven elämästä ja on kuin rakas sukulainen, jonka luokse palaan onnellisesti huokaisten joka vuosi uudelleen mökkeilykauden alkaessa. Toivottavasti saamme myös pidettyä siitä huolta tulevaisuudessa.
Katri Valtojärvi, Pernjärvi, Salo

Kaikista vastauksista välittyi vilpitön, puhdas rakkaus maamme järviä ja niiden upeaa luontoa kohtaan. Lämmin kiitos teille, rakkaat lukijamme näistä hienoista kehuista, muistoista ja rakkaudentunnustuksista!

Rakastamme pikku järveämme.😀
Seppo Lehtinen, Vehkajärvi, Kuhmoinen

Kuva: Johanna Mehtola