Samaan aikaan kun suomalaiset pölyttäjät ovat vielä pääosin talvilevossa, keskustelu niiden seurannasta käy kuumana. Viime vuonna voimaan tullut EU:n ennallistamisasetus velvoittaa EU-maat seuraamaan pölyttäjien runsauden ja monimuotoisuuden kehitystä. Käytettävät seurantamenetelmät on määrä vahvistaa tämän vuoden elokuussa.

Komission parhaillaan valmistelema luonnos ennallistamisasetuksen pölyttäjäseurannasta perustuu kansainvälisen asiantuntijaryhmän viime vuonna julkaisemaan ehdotukseen EU:n yhteisestä pölyttäjäseurannasta (EUPoMS). Siinä ajatuksena on, että seurantaa tehdään täsmälleen samoilla menetelmillä kaikissa EU-maissa. Ehdotus on tieteellisesti kunnianhimoinen mutta käytännössä osittain epärealistinen. Se ei myöskään huomioi monissa maissa jo nykyisin käynnissä olevia pölyttäjäseurantoja.

Suomessa päivä- ja yöperhosia on seurattu 1990-luvulta asti vapaaehtoisten havainnoijien työhön perustuvilla kansalaisseurannoilla. Kimalaisten kansalaisseuranta alkoi vuonna 2019 ja pääosin viranomaistyönä toteutettava kansallinen pölyttäjäseuranta vuonna 2022.

Jos ennallistamisasetus vaatii pölyttäjäkantojen seurantaa täsmälleen ehdotetuilla EU:n yhteisillä menetelmillä, Suomen pölyttäjäseurannat pitää lähestulkoon aloittaa alusta: Seurantapaikat on valittava uudestaan EU:n yhteisillä kriteereillä, ja seurantamenetelmiä on muutettava merkittävästi.

Menetelmien osalta suurimmat ongelmat liittyvät kukkakärpästen, erakkomehiläisten ja yöperhosten seurantaan. Kukkakärpäsiä ja erakkomehiläisiä on Suomessa seurattu värimaljapyydyksillä, mutta EU:n seurantaehdotuksen mukaan niitä tulisi seurata linjalaskennoilla. Tämä johtuu muun muassa siitä, että värimaljapyydysten pyyntiteho vaihtelee ympäristön kukkarunsauden mukaan.

Linjalaskennassa havainnoija kulkee maastossa vakioreittiä ja kirjaa ylös havaitsemansa yksilöt lajeittain. Kuva: Marjaana Toivonen

Kukkakärpästen ja erakkomehiläisten linjalaskennat ovat kuitenkin käytännössä vaikeita toteuttaa. Kyseessä ovat runsaslajiset pölyttäjäryhmät, joissa monet lajit ovat pienikokoisia. Ne ovat vaikeita havaita, ottaa kiinni ja tunnistaa lajilleen maastossa. Lisäksi näiden pölyttäjäryhmien lajintuntijoita on vähän. Niinpä lähes kaikki yksilöt pitäisi linjalaskennoissa kerätä talteen jälkikäteen määritettäviksi.

Yöperhosten seuranta tulisi EU:n seurantaehdotuksen mukaan toteuttaa pienten ledivalopyydysten avulla. Kerralla vain yhden yön kestävä pyynti tehdään seurantapaikoilla noin kerran kuussa keväästä syksyyn. Pyydykset viedään maastoon illalla ja tyhjennetään seuraavana aamuna. Saaliiksi tulleet yöperhoset valokuvataan ja päästetään vapaiksi. Kuvat syötetään tunnistusohjelmaan, joka tunnistaa lajit automaattisesti. Menetelmä eroaa selvästi Suomessa käytössä olevasta yöperhosten seurantamenetelmästä, jossa tehokkaat valopyydykset ovat toiminnassa joka yö keväästä syksyyn. Aineiston keruun ja lajintunnistuksen tekevät asiantuntevat vapaaehtoiset. Seuranta on kustannustehokas ja tuottaa huomattavasti enemmän aineistoa kuin ehdotettu EU-seuranta.

Suomen yöperhosseurannassa käytetään nykyisin pakastinrysiä, jotka pakastavat näytteet. Pyydykset tyhjennetään noin viikon välein. Kuva: Risto Haverinen

Pyrkimys kehittää EU:n yhteistä pölyttäjäseurantaa on kannatettava. Täsmälleen yhdenmukaisen seurannan vaatiminen kaikissa EU-maissa ei kuitenkaan palvele ennallistamisasetuksen tavoitteita.

Ennallistamisasetuksen näkökulmasta pölyttäjäseurannan tulisi tuottaa tietoa ennallistamisen onnistumisesta kussakin jäsenmaassa; sen sijaan tavoitteena ei ole vertailla jäsenmaita keskenään. Niinpä kullakin maalla tulisi olla mahdollisuus hyödyntää jo olemassa olevaa seurantaverkostoa, vakiintuneita menetelmiä ja kerättyjä pitkiä aikasarjoja pölyttäjäkantojen ennallistamista koskevan tiedon tuottamiseen. Suomen nykyisiä seurantoja kannattaa kehittää ja täydentää, mutta kokonaan alusta aloittaminen olisi resurssien haaskausta.